Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

1. Pastanjauhantaa http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

2. Kinuskikissa http://www.kinuskikissa.fi/

3. Kemikaalicocktail http://www.kemikaalicocktail.blogspot.com/

4. Voisilmäpeliä http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/

5. Hellapoliisi http://www.hellapoliisi.fi/

6. Kurpitsamoska http://kurpitsamoska.livejournal.com/

7. Chocochili http://www.chocochili.net/

8. Jensenin kiusaus http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx

9. Aamiainen ruohikolla http://ruohikolla.blogspot.com/

10. Liemessä http://liemessa.blogspot.com/

Lähde: Oy Cision Finland Ab

Kanttarelli pasta

Sienet, lähinnä kanttarelli, paistetaan sipulin kanssa, lisätään fetajuustoa - vai onko se nykyään jotakin salaattijuustoa - ja kasvisruokakermaa. Keitetään makaroni, laitetaan se suureen kulhoon (muista lorauttaa Virgino öljyä kun olet kaatanut veden pois) ja sienikastike päälle. Voilá!

Sieniä kannattaa hakea metsästä - niistä saa hyvää ruokaa, johon (melkein) ei liity ekologisia, eikä ainakaan eettisiä ongelmia. Tietysti jos ne hakee autolla kovin kaukaa, alkaa ekologian kanssa olla niin ja näin. Mutta sieniä löytää jopa Espoon keskuspuistosta - siis kävelymatkan päästä täältä!

Luomupizzaa

Olimme tänään kuvaamassa Espoon keskuspuistossa Santerin kanssa. Metsästä löytyi tietysti myös suppiksia, joten päätimme tehdä sienipizzan. Loppujen lopuksi pizzaan tuli paksuhko kerros kaikkea muutakin. Pizzapohjaksi leivoin leipätaikinan hiivaleipäjauholla, eli jauhojen lisäksi hiivaa, kuumaa vettä 0,4 ltr ja jonkin oliivipurkin öljyt ja suolaa. Muotoilin taikinan uunipellille ja laitoin ensin n 50 asteiseen uuniin nousemaan. Kun pohja oli jonkin verran noussut, nostin lämpötilan vielä 100 asteeseen ennen kuin otin sen ulos. Alimmaiseksi levitin tomaattitiivisteen (Bio Idea), sitten Santerin putsaamat suppikset, joiden kanssa paistettiin sipulia ja valkosipulia. Pala paistia viipaloitiin suikaleiksi ja paistettiin. Kefalotiri luomufetajuustoa paloiteltuna, kivettömiä mustia oliiveja, päälle viipaloitua luomutomaattia ja paprikaa ja päällimmäiseksi raastettua emmental-juustoa. Mausteiksi hiukan mustapippuria, oreganoa, basilikaa ja salviaa. Uuniin noin 20 min 225 asteessa. Hyvää tuli.

Koivunkantosienikeitto

Kävimme tutkimassa Espoon keskuspuiston sienisatoa. Hyvinhän niitä lopulta löytyi: suppilonvahveroita, muutama kanttarelli ja pari punikkitattia, jotka paistoimme samana iltana pannulla. Kun nesteet oli kiehutettu pois lisäsin hiukan kasvisruokakermaa, suolaa ja mustapippuria ja pari valkosipulinkynttä. Sipulia ei talossa ollut, muuten olisin lisännyt sitäkin. Pöytään katettiin leipää ja sienet syötiin leivän päällä. Lisäksi kerättiin ryöpättäviä sieniä, joista suurin osa karvalaukkuja, mutta lisäksi mustarouskua ja jotakin muutakin. Ne ryöppäsin ja laitoin odottamaan jääkaappiin. Kantosieniä en yleensä poimi, kun en ole niistä ihan varma, mutta nyt koivun kannoissa ja jopa pikkukoivujen rungoissa kasvoi kantosientä, joka vaikutti niin todennäköisesti koivunkantosieneltä, että päätimme poimia ne. Kotona tutkittiin porukalla sienikirjaa ja kollektiivisesti päädyimme olettamaan, ettei niihin kuole vaikka tuntui ettei 100% varmuutta sienikirjoja tavaamalla pysty saamaan.

Tänään katsoin sitten "Parhaat Ruokasienet" kirjasta sopivan keiton reseptiä eli Koivunkantosienikeitto. Tietysti sovellettuna eli ilman sipulia, kun ei sitä edelleenkään ollut, ja huomattavasti suuremmalla sienimäärällä. Kirveliäkään ei löytynyt. Sovellus oli siis tällainen:



1 litra koivukantosienen lakkeja, joka keitetään omassa liemessään. Tosiasiassa sienet olivat niin kuivia, että piti lisätä hiukan vettä, jotteivat sienet tarttuisi kattilan pohjaan. Voin sijasta lurautin 5 ruokalusikallista Virgino öljyä.

Pari porkkanaa ja muutama maa-artisokka (respetissä oli selleri) raastettuna. Pari ruokalusikallista hiivaleipäjauhoja sekoitetaan joukkoon. Ja ruususuolaa.



Litraan kuumaa vettä sekoitettuna 1/2 dl kasvisliemijauhetta à la Sysmän Luomuherkut sekoitetaan joukkoon ja annetaan kiehua n 15 min.



Lopulta joukkoon 1 desilitraan ruokakermaa sekoitettuna kananmunankeltuainen. Tähän olin myös sekoittanut myös takapihalta hakemani ruohosipulin silputtuna ja jotain muuta - taisi olla timjamia. Sanomattakin on selvää, että kaikki raaka-aineet olivat luomua, paitsi tietysti sienet, jotka olivat metsästä (ei sertifioitu).



Tarjoillaan ruisleivän kera. Tulos oli aika mielyttävän makuinen, joskin perheen nuorimmainen suhtautui siihen hiukan epäilyksellä. Ainakaan toistaiseksi - 6 tuntia myöhemmin - kellään ei ole myrkytysoireita.

Kuvat on otettu jalustalla ilman salamaa.

Sienikastike ja linssejä

Tämä ruokablogi on tullut laiminlyötyä kevään jälkeen - on tainnut olla muutakin kuvattavaa. Mutta eilisen sieniretken kunniaksi on ainakin yksi postaus tehtävä. Jostakin syystä nyt on tullut jo pariin otteeseen vastaan mustatorvisieniä, ensin Nuuksiossa ja eilen Karjalohjalla. Lisäksi jonkin verran herkku- ja punikkitatteja.



Eilen laitettiin jo äitini luona perinteinen sienikastike, eli paistettiin voissa ja lisättiin kermaa, maustettiin sinapilla ja valkosipulilla. Tänään hiukan kevyemmin, eli paistoin sienistä veden pois, lisäsin Kolatun fetajuustopurkin öljyt pannulle kun vedet olivat suurelta osin haihtuneet, pari sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Kerman sijaan käytinkin luomusoijakastiketta (Clearspring: Shoyu Soya Sauce), jolloin suolaa ei tarvinnut lisätä erikseen. Loraus lienee ollut sopiva, sillä sienet maistuivat erinomaisilta.



Linssikastikeohje tuli keväällä Göteborgissa Nordic Organic Conferencessa hankitusta ruotsalaisesta "Manna - En medveten kokbok", johon reseptit on kirjoittanut Carola Magnusson. Hänellä oli erittäin piristävä puheenvuoro konferenssissa. Hyvin tiivistetysti sanottuna hänen uransa ruoan kanssa alkoi, kun hänet oli pyydetty tuuraamaan lastensa koulun keittiöön ja hän oivalsi, ettei lapsille enää tarjottu ruokaa vaan jotain laitosmössöä - ja hän rupesi laittamaan lapsille oikeaa ruokaa. Itse asiassa mieletön tarina, joka osittaa, että oikeaa ja hyvää ruokaa on mahdollista tehdä ja tarjota suurkeittiöissä jos halua on.

Joka tapauksessa linssiohje on ko kirjasta: "Svarta linser i kokossås". 2 dl linssejä keitetään 4 dl:ssa vettä, silputaan joukkoon parin sentin pätkä purjoa ja hiukan tuoretta inkivääriä ja teelusikallinen merisuolaa. Keitetään 15-20 min kunnes linssit ovat melkein kypsiä. Kookoskastikkeeseen tarvitaan 5 dl kookosmaitoa (jatkoin hiukan maidolla, koska TerraSanan purkissa oli vain 4 dl), sitruunaruohon tilalle (sitä ei sattunut olemaan, laitoin Labbyn juustokuminamaustetta) ja chilin unohdin. Tähänkin laitetaan hiukan tuoretta inkivääriä, paprikajauhetta ja merisuolaa. Sekoitetaan ja lisätään linssien sekaan ja keitetään vielä hiukan, että linssit kypsyvät.

Lisäksi keitin maustetun riisin.



Kuvauspuoli tuli hiukan hutiloitua käsivaralta - siksi pieni syvyystarkkuus.



Muita kuvia voi katsoa blogistani (linkki sivupalkissa) ja uudessa kuvagalleriassani smugmugissa.

Turkkilaista munakasta

Taas vaihteeksi ollaan Turkish Cookery kirjan äärellä ja vuorossa on munaka jugurtin kanssa eli Yogurtlu Yumurta.

Koska on melkein pääsiäinen kananmunat tyhjennetään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla eli puhaltamalla. Munat ovat tietenkin luomua - niinkuin noin 8% Suomessa syötävistä kananmunista. Siis euroissa laskettuna, mikä tarkoittaa, että kappaleissa laskettuna osuus on paljon pienempi. Kananmunat osoittavat, että jokin osa kuluttajista on valmis maksamaan tuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä merkittävän lisähinnan. Mielikuva kanojen kärsimyksestä häkeissä ei innosta syömään.





Resepti on 6 kananmunaa, 60 grammaa voita, suolaa, pippuria, 2-3 valkosipulin kynttä, 250 g jugurttia ja puoli kahvilusikallista paprikajauhetta.



2 ruokalusikallista voita sulatetaan pannulla ja kaadetaan munat päälle paistumaan miedossa lämmössä muutaman minuutin. Samaan aikaan 1 ruokalusikallinen voita sulatetaan minikattilassa ja paprikajauhe lisätään siihen.




Kuten kuvasta näkyy, lisään myös murskatun valkosipulin voin ja paprikan joukkoon, mutta kuten ohjetta eteenpäin lukemalla huomaan, valkosipuli pitikin sekoittaa jugurttiin.




Jugurtti on ns turkkilaista jugurttia, kuvassa lusikoituna vihreään kulhoon.




Valkosipuli siis pitikin laittaa jugurtin joukkoon, joten kuorin pari isoa kynttä vielä ja murskaan ne jugurttiin ja sekoitan. Ateriaan kului siis 5 isohkoa kynttä, eli melko paljon. Suolaa ja pippuria en muistanut laittaa. Suolan otin pöytään, mutta en muistanut sitä laittaa sittenkään, joten ilmeisesti sitä ei kaivattu.




Paistetut munat nostettiin lasiastiaan, jugurtti levitettiin sen päälle ja maustettu voi lopuksi. Lisäksi paahdettiin Samsaran ruisvuokaviipaleita. Itse laitoin munakasta leivän päälle - sopii loistavasti yhteen. Kolmeen pekkaan munakas meni kuin kuumille kiville 12 v tytät mukaan luettuna. Jugurttikin lusikoitiin tarkkaan lopuksi suuhun - hyvää oli.

Luomua olivat siis kananmunat, valkosipuli ja paprikajauhe. Turkkilainen jugurtti oli tavanomaista.

Kuhaa

Tällä kertaa en päässyt kalatiskin ohi, mutta lohen jätin kuitenkin tiskiin. Kauppakärryyn siirtyi kaksi kertaa kalliimpaa kuhaa. Ongelmana onkin, että lohi on niin halpaa, että kaikki muu tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Joskus tulee ostettua silakkaa, mutta ei sitä kovin usein viitsi laittaa. Joskun on tullut ostettua haukea, mutta se on kyllä onnettoman mauton kala. Ahven on maultaan ok, mutta syötävän osuus kokonaisuudesta jää aika pieneksi. Jotenkin ahven kuuluu kesään, mutta ei keittiöön. Ulkomaankalat pitää varmaamkin jättää tiskiin - niillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä kestävän kalastuksen kanssa.



Siis kuhafilettä - ymmärtääkseni tämä on kotimaista kalaa, johon ei liity sen kummempia eettisiä tai muita ongelmia. Paitsi tyttären mielestä, joka uhkaa ryhtyä vegaaniksi... Kuhalle tavanomainen Dubain punainen kalamauste ja ruususuola.



Jälleen siitaketta - sitä sai tavanomaista halvemmalla Sellon Cittarista, joten pari rasiaa tarttui mukaan. Siitake meni riisin joukkoon.



Sen sijaan kuhan päälle laitoin kerroksen lievästi paistettua sipulia ja sitten lievästi paistettua herkkusientä ja kermaa. Tässä olisi hyvin voinut käyttää kasviskermaa, mutta jääkaapissa sattui olemaan oikeata luomukermaa. Kasviskermaa ei luomuna olekaan.



Vuoka kävi uunissa kypsymässä ...



ja riisiä...

Kasvisruokaa

Viimeaikaiset uutiset viittaavat sihen, että myös kasvatettu lohi edustaa ryöstökalastusta. Niitä siis ruokitaan pikkukalalla, jota imuroidaan maailman meriltä siinä määrin, että isot kalat, delfiinit ym nälkiintyvät ruoan puutteessa. Näyttää siltä, että kalatiskin ohi on käveltävä ainakin lohen osalta kunnes tähän on ehtinyt paneutua riittävästi. Onko Norjan lohen ja kotimaisen kirjolohen ruokinnassa tässä suhteessa eroa? Entä luomulohi - sitä ei tosin Suomessa kaupasta saa kuitenkaan. Mielikuvani kuitenkin on, ett' luomulohi syö luonnonkalaa - mikäs sen luomumpaa...



Joka tapauksessa tällä kertaa syödään kasvisruokaa ja se alkaa tofun paistamisella.



Samassa hotpotissa, jossa yleensä kypsyy riisi, keitetäänkin tällä kertaa pasta; Urtekramin luomu-trikolori.



Sitten paistuvat siitakkeet - nehän ovat luomua.



Ja sitten kesäkurpitsat: Nature and More - siis luomua.



Ja paistamisen jälkeen kaikki pastan joukkoon sekaisin. Taisi sinne jotakin mausteitakin mennä. Kalaa ja varsinkin lihaa tulee käytettyä turhankin usein - kyllä kasviksistakin ruokaa tulee!

Lohimedaljonki

Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.

Saksalaista Bratwurstia

Tämä ateria ei tosin ole itse tehty, mutta kun sattui olemaan kamera mukana... Nürnbergin Lorenz Kircheä vastapäätä on perinteinen 400 vuotta vanha Weisser Löwe ravintola, jossa tarjotaan perinteistä frankkilaista ruokaa. Eksyimme samaan ravintolaan kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla söimme arvovaltaisessa seurassa pitkän kaavan mukaan, toisella kerralla tyydyin tusinaan makkaraa (Nürnburger Rostbratwurst mit
Sauerkraut). Molemmilla kerroilla ruoka oli erittäin hyvää - suosittelen! Ja ruoka oli BioFachin kunniaksi ainakin ensimmäisellä kerralla luomua - tuskin kuitenkaan muina ajankohtina.

Paistettua silakkaa

Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista - hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.



Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.



Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.



Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.



Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.

500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.

Tofua ja Haloumia pastan kanssa

Tuossa välissä oli matkaa ja flunssakuumetta, mutta viimeksi syntyi myös pari risottoa, joita en jaksanut raportoida. Ensin ihan peruskasvisrisotto, jonka kanssa oli uunilohta ja sitten tofu-haloumi-risotto. Ihan onnistunut. Tässä on samaiset tofu ja haloumi kasvisten kanssa ja tarjoiltuna pastan kanssa. Eli nuo kasvikset paistoin kevyesti. munakoison taas itketin, kuivasin ja paistoin ja tofun paistoin lisäten loppuvaiheessa tamaria. Ei mitään sen ihmeempää ruoanlaiton tai kuvaamisenkaan osalta. Kuvausjärjestely suunnilleen sama kuin viimeksi: orjasalama oikella puolella pöydällä, pääsalama kameran päällä.

Kotimaista ahventa

Kalasta puheen ollen, lohta on helppo laittaa, mutta muuten kalaruoat tuppaavat aiheuttamaan hankaluuksia. Niin nytkin. Cittarissa oli komean näköisiä puhdistettuja kotimaisia ahvenia, joten päätin että onhan niitä nyt kokeiltava. Sitä paitsi kotimainen ahven ei ole viljelty eikä uhanalainen, joten sen syöminen on kestävällä pohjalla, vaikkei sillä mitään MSC sertifikaattia olisikaan. Meitä oli vain kolme kotona, joten kolme ahventa olisi sopiva - painoakin yhteensä yli 600 g.

Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet - merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta - ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin - juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.

Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net'istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti - josta toinen postaus - joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa - ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla - siis pöydällä - ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.



Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin "nopea risotto" 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa - sekin hiukan paistettuna.



Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus - kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.



Kaunis pää ??





Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä - taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.

Makaronia ja nakkeja

Nyt mennään melkein pikaruoan puolelle. Kuvausasetuksetkin ovat edelleen samat kuin eilen, eli ei mitään parannusta siinäkään. Olen huutanut yhtä Canonin 420EX salamaa huuto.net'issä - katsotaan saanko sen tällä viikolla, niin pääsen hiukan kehittämään sitä puolta.

Luomupastaa (tricolore), Pajuniemen luomunakkeja ja haudutettua luomuparsakaalia.



Vihannesten haudutuksessa täytyy muistaa - kuten olen oppinut - ettei hauduta liian pitkään. Vihannekset eivät saa olla liian pehmeitä, joten 5 minuuttia riittää kattilan reiällisessä yläosassa (onko sillä nimikin?)



Pastan keittoon ei liity mitään kovin ihmeellistä. Jätän sen mielellään hiukan al denten puolelle - ei ainakaan saa mennä liian pehmeäksi (sekään). Kun vesi on kaadettu pois lorautan hiukan Virgino rypsiöljyä ja sekoitan.



Pajuniemen luomunakit ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko hyvin kaupoissa saatavilla. Otan niitä yleensä paketin jääkaappiin, niin saa jotain ruokaa laitettua tällaisena laiskempanakin päivänä.



Eli nakit pannulle ja paistumaan. Yksinkertaista ja nopeaa.

Nopea risotto

Kuvauskin tuli tehtyä hiukan nopeasti, eli kamera käsivaralla ja salama siirtojohdon päässä toisessa kädessä. Suurimmassa osassa kuvista hajottaja salaman edessä. Ei oikein toimi. Kuvaan aukon esivalinnalla, jolloin kamera jatkaa valotusta vielä salaman jälkeenkin, jos aukkoa on pienennetty yhtään enempää. Eli kuvaan tulee epätarkka varjo. P-aentoa en tullut kokeilleeksi, koska kuitenkin haluan pienentää aukkoa, jotta syvyystarkkuuttakin saadaan. Kuvauksellisesti ei siis oikein hyvä. Jalustaa olisi pitänyt käyttää.

Ruuanlaiton osalta ensin laitoin eiliset lihapullat ja riisit pieneen korealaiseen saviastiaamme ja uuniin. Isossa hotpotissa keitin riisin (mausteiden paisto, riisin paisto, sitten vesi). Pilkoin ja paistoin rypsiöljyssä lievästi kaksi sipulia ja heitin riisin päälle. Pilkoin ja paistoin herkkusienet ja heitin pataan riisin päälle. Padassa siis muuten kansi päällä ja vettä lisättävä tarpeen mukaan vedenkeittimestä.



Kesäkurpitsan leikkasin pitkiksi siivuiksi ja itketin suolalla. Kuivaamisen jälkeen pienemmiksi paloiksi, paistoin ja heitin riisin päälle. Tällä välin riisi oli kypsynyt (parboiled rice - 10 min), joten lopuksi sekoitin kaikki sekaisin => risotto.



Koska lihapullia ei ollut tarpeeksi, paistoin vielä Haloumia melko paksuina viipaleina. Ne tarjoiltiin erikseen.



Eli tällä kertaa hiukan nopeampi ruoka, mutta hyvin maistu.