Kanttarelli pasta

Sienet, lähinnä kanttarelli, paistetaan sipulin kanssa, lisätään fetajuustoa - vai onko se nykyään jotakin salaattijuustoa - ja kasvisruokakermaa. Keitetään makaroni, laitetaan se suureen kulhoon (muista lorauttaa Virgino öljyä kun olet kaatanut veden pois) ja sienikastike päälle. Voilá!

Sieniä kannattaa hakea metsästä - niistä saa hyvää ruokaa, johon (melkein) ei liity ekologisia, eikä ainakaan eettisiä ongelmia. Tietysti jos ne hakee autolla kovin kaukaa, alkaa ekologian kanssa olla niin ja näin. Mutta sieniä löytää jopa Espoon keskuspuistosta - siis kävelymatkan päästä täältä!

Luomupizzaa

Olimme tänään kuvaamassa Espoon keskuspuistossa Santerin kanssa. Metsästä löytyi tietysti myös suppiksia, joten päätimme tehdä sienipizzan. Loppujen lopuksi pizzaan tuli paksuhko kerros kaikkea muutakin. Pizzapohjaksi leivoin leipätaikinan hiivaleipäjauholla, eli jauhojen lisäksi hiivaa, kuumaa vettä 0,4 ltr ja jonkin oliivipurkin öljyt ja suolaa. Muotoilin taikinan uunipellille ja laitoin ensin n 50 asteiseen uuniin nousemaan. Kun pohja oli jonkin verran noussut, nostin lämpötilan vielä 100 asteeseen ennen kuin otin sen ulos. Alimmaiseksi levitin tomaattitiivisteen (Bio Idea), sitten Santerin putsaamat suppikset, joiden kanssa paistettiin sipulia ja valkosipulia. Pala paistia viipaloitiin suikaleiksi ja paistettiin. Kefalotiri luomufetajuustoa paloiteltuna, kivettömiä mustia oliiveja, päälle viipaloitua luomutomaattia ja paprikaa ja päällimmäiseksi raastettua emmental-juustoa. Mausteiksi hiukan mustapippuria, oreganoa, basilikaa ja salviaa. Uuniin noin 20 min 225 asteessa. Hyvää tuli.

Koivunkantosienikeitto

Kävimme tutkimassa Espoon keskuspuiston sienisatoa. Hyvinhän niitä lopulta löytyi: suppilonvahveroita, muutama kanttarelli ja pari punikkitattia, jotka paistoimme samana iltana pannulla. Kun nesteet oli kiehutettu pois lisäsin hiukan kasvisruokakermaa, suolaa ja mustapippuria ja pari valkosipulinkynttä. Sipulia ei talossa ollut, muuten olisin lisännyt sitäkin. Pöytään katettiin leipää ja sienet syötiin leivän päällä. Lisäksi kerättiin ryöpättäviä sieniä, joista suurin osa karvalaukkuja, mutta lisäksi mustarouskua ja jotakin muutakin. Ne ryöppäsin ja laitoin odottamaan jääkaappiin. Kantosieniä en yleensä poimi, kun en ole niistä ihan varma, mutta nyt koivun kannoissa ja jopa pikkukoivujen rungoissa kasvoi kantosientä, joka vaikutti niin todennäköisesti koivunkantosieneltä, että päätimme poimia ne. Kotona tutkittiin porukalla sienikirjaa ja kollektiivisesti päädyimme olettamaan, ettei niihin kuole vaikka tuntui ettei 100% varmuutta sienikirjoja tavaamalla pysty saamaan.

Tänään katsoin sitten "Parhaat Ruokasienet" kirjasta sopivan keiton reseptiä eli Koivunkantosienikeitto. Tietysti sovellettuna eli ilman sipulia, kun ei sitä edelleenkään ollut, ja huomattavasti suuremmalla sienimäärällä. Kirveliäkään ei löytynyt. Sovellus oli siis tällainen:



1 litra koivukantosienen lakkeja, joka keitetään omassa liemessään. Tosiasiassa sienet olivat niin kuivia, että piti lisätä hiukan vettä, jotteivat sienet tarttuisi kattilan pohjaan. Voin sijasta lurautin 5 ruokalusikallista Virgino öljyä.

Pari porkkanaa ja muutama maa-artisokka (respetissä oli selleri) raastettuna. Pari ruokalusikallista hiivaleipäjauhoja sekoitetaan joukkoon. Ja ruususuolaa.



Litraan kuumaa vettä sekoitettuna 1/2 dl kasvisliemijauhetta à la Sysmän Luomuherkut sekoitetaan joukkoon ja annetaan kiehua n 15 min.



Lopulta joukkoon 1 desilitraan ruokakermaa sekoitettuna kananmunankeltuainen. Tähän olin myös sekoittanut myös takapihalta hakemani ruohosipulin silputtuna ja jotain muuta - taisi olla timjamia. Sanomattakin on selvää, että kaikki raaka-aineet olivat luomua, paitsi tietysti sienet, jotka olivat metsästä (ei sertifioitu).



Tarjoillaan ruisleivän kera. Tulos oli aika mielyttävän makuinen, joskin perheen nuorimmainen suhtautui siihen hiukan epäilyksellä. Ainakaan toistaiseksi - 6 tuntia myöhemmin - kellään ei ole myrkytysoireita.

Kuvat on otettu jalustalla ilman salamaa.