sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Saksalaista viiniä


Kävin viime viikolla Saksassa Münchenin seudulla työmatkalla. Opin, että Saksastakin löytyy luomukauppojen lisäksikin hyvätasoisia supermarketteja, joista löytyy muutakin kuin sitä kaikesta halvinta. Yksi tällainen on Edekaan kuuluva Simmel-ketju, jonka Pullachin liikkessä kävin. Tämän reissun kaikki viinit tuli ostettua sieltä. Ikävä kyllä ei tullut otettua viiniosastosta kuvaa, koska siellä pyöri koko ajan ystävällistä henkilökuntaa, mutta luomuvalikoima oli todella vaikuttava ja ne oli merkitty erittäin hyvin hyllystä ulos törröttävillä Bio-lapuilla. Toinen merkillepantava seikka oli, että kaikki luomuviinit olivat edullisia - 4-8 euron haarukassa. Kovin kalliita viinejä siellä ei ollut muutenkaan, mutta hinnoittelu osoittaa, että oletus Saksassakin näyttää vielä olevan, että kalliimpia viinejä ostava todellinen viini-konossööri ei osta luomua. Alkossakin on vasta viime aikoina laajennettu valikoimaa kalliimpiin luomuviineihin - ja täytyy myöntää etten vielä ole niitä "ehtinyt" ostaa. Ehkäpä nyt jouluksi.   



Uskaltauduin ostamaan saksalaista punaviiniäkin. Trollinger on Etelä-Saksassa viljeltävä lajike - toiselta nimeltään Schiava. Odotukset saksalaisen punaviinin suhteen eivät olleet kovin korkealla (ennakkoluuloa?), mutta Lemberger onkin yllättävän hyvä täyteläinen ja kuiva viini. Tällaisen pullon voisi ostaa toistekin. Hintaa en tarkkaan muista - tarkistan sen kun löydän kuitin - mutta, kuten sanottu alle 8 euroa joka tapauksessa.  


Kuvausta varten oli pakko avata valkoviinikin ja sen kohtalon koki tämä Müller-Thurgau. Pullon muoto näytti olevan jostain syystä tyypillinen, koskapa samanlaisissa pulloissa oli runsaasti tavanomaisiakin valkoviinejä. Tuo lasillinen tuli juotua ihan sujuvasti, joten eiköhän se ollut ihan normi-valkoviiniä.  

Viinin kuvaukseen otin nyt hiukan enemmän kunnianhimoa kuin edellisiin. Saman session kuvia on lisää smugmugissa. Vaikka kuvattu on useampaa puna- ja valkoviiniä, lasissa on kaikissa kuvissa näitä kahta. Kohteet ovat ruokapöydällä, polttoväli 100 - 200 mm kuvasta riippuen, salama kameran päällä osoittaa ylös tai taakse ja kamerasta katsottuna viinien takana on orjasalama, joka välähtää varjoon. Kaikki manuaalilla, eli yritän saada sitä takavaloa sopivasti. Aukko 2,8 eli syvyysterävyyttä melko vähän. 

maanantai 13. joulukuuta 2010

Cameleon, Cabernet Sauvignon, Argentina

Sama kuvakulma kuin ennenkin, mutta lasi mukana. Piti muuten pestä kaapista otettu lasi ennenkuin sitä kehtasi kuvata. Ei pesukone saa niistä puhtaita. Pullon korkki olisi pitänyt laittaa takaisin. Tarkennettu pulloon ja lasi hiukan epäterävä (aukko 6,3).

"Täyteläinen, melko tanniininen, makean marjainen, karhunvatukkainen, tumman luumuinen, tamminen, lämmin" kertoo Alko. Minusta varsin hyvä. Pitäisi vissiin keksiä lisää adjektiiveja. ...

Tämäkin on näitä alta kympin pulloja, joita alkaa luomuna olla varsin monta. Eli 8,98 €.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Meinklang luomuvalkoviini

Tällä kertaa ei ollut jääkaapissa saunaolutta, joten saunan jälkeen maistuu hyvin lasi kylmää valkoviiniä. Noin 10 €:n itävaltalainen Meinklang on Alkon luonnehdinnan mukaan "kuiva, hapokas, sitruksinen, mineraalinen, kevyen mausteinen". Tämäkin viini on itse asiassa Demeter laatua eli biodynaamisesti viljelty.

Maallikkona sanoisin, että ihan hyvää, raikas maku, ei kovin kuiva. Täytyypä hakea vielä puoli lasia...

perjantai 26. marraskuuta 2010

Punkkua ja olutta

(ei kylläkään samaan aikaan)

Prykmestar Pils tulee Vakka-Suomen Panimolta. Tässä sekä pullo että etiketti ovat hyvin eri tyyliset kuin Teerenpelillä eli tuotteelle on haettu hiukan perinteisempää ja saksalaista ilmettä. Itse menin niin pahasti halpaan, että Alkossa luomuoluita etsiessäni sanoin myyjällekin, että etsin kotimaisia luomuoluita - tämähän on saksalainen. Joka tapauksessa sana Luomu on tässäkin selkeästi esillä, mutta tuotemerkki / tuotteen nimi on nostettu selvästi hallitsevaksi.

Tämäkin meni saunajuomana (tiistaina), mihin puoli litraa on mielestäni sopivampi koko kuin 33 cl, joka sopii taas paremmin ruokapöytään. Maku tässäkin aika humalainen - eli ei mikään tyypillinen lageri tämäkään - ja persoonallinen. Kun en ole kokenut maistelija, niin vaikea verrata näitä luotettavasti ilman että ne ovat rinnakkain, mutta tämä ei mielestäni ole niin bitter kuin Teerenpeli. Hiukan kokeneemmalta olutmaistajalta selviää, että maku on paremminkin tsekkiläinen kuin saksalainen. (linkki)






Perlagen Cabernet del Veneto on ollut Alko valikoimissa kohta 10 vuotta. Tapasin heidät ensimmäisen kerran BioFachissa 1995 ja kun olin muutaman vuoden palannut BioFachista laatikollinen Perlagen viinejä kainalossa, aukesi mahdollisuus tehdä jotakin heidän hyväkseen Suomessa. Menemättä tässä yksityiskohtiin, saimme Cabernet de Veneton Alkon valikoimiin ja koska viini oli kohtuullisen hyvä ja oikean hintainen (alle 50 mk pullo), siitä tuli nopeasti sellainen menestys, että 10% Perlagen tuotannosta myytiin Suomeen. Sittemmin Alkon luomuvalikoima tässä hintaluokassa on parantunut huikeasti ja varmaan Perlagen myyntikin Suomeen on vähentynyt. Mutta edelleen se pitää pintansa ja laatu on vuodesta toiseen tasaisen luotettava.

"Keskitäyteläinen, notkea, puolukkainen, paprikainen, hennon mausteinen" on Alkon sivuilta löytyvä kuvaus. Viini on Cabernet Franc- ja Cabernet Sauvignon lajikkeiden sekoitus. Melko kuivana ja tanniinisena ehkä sopii paremmin ruoan kanssa kuin tälla tavalla tietokoneen äärellä naukkailuun. Edelleen vakituinen ostokseni Alkosta joka tapauksessa.

Conegliano, jossa Perlage on, on Prosecco DOC aluetta ja Perlagella onkin mainioita luomu Proseccoja. Ikävä kyllä niitä ei löydy Alkon valikoimista.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Valkkaria ja olutta

Siikaa kuorutettuna dubailaisella kalamausteella ja kauraleseellä, pirkka luomu röstiperunoita, paistettua palsternakkaa joka haudutettiin tillin, fariinisokerin ja suolan kanssa ja paistettua haloumia.

Ja valkoviiniä. Adobe Reserva Gewürztraminer eli Chileläistä luomua tai tarkemmin sanoen jopa biodynaamista. Monelle varmaan tulee Adobesta mieleen senniminen ohjelmatalo, jonka tunnetuin tuote on valokuvaajille tuttu Photoshop. Mutta adobe liittyykin luomurakentamiseen kiinteästi eli tarkoittaa savesta ja oljesta tehtyä tiiltä.

"Kuiva, keskihapokas, kypsän sitruksinen, ruusuinen, mausteinen, hennon mineraalinen" sanoo Alko. Meillä tuli mieleen adjetiiveina täyteläinen, hedelmäinen, hiukan makea, pirpsakka. Siis ihan hyvä, jälleen 3-4/5, vaikka ehkä tykkään itse hiukan kuivemmasta.

Alkosta 9,99€/pll

Kuva otettu samalla kertaa kuin edellinen (Trapiche) eli valo takaoikealta ja salama takaa seinän kautta.












Kun oli hiukan vajuteltu ja käyty kusettamassa koirat, mentiin saunaan. Ruokatiedon uutisista olin juuri lukenut, että Alkossa on luomuoluita, joiden olemassaolo oli minulta mennyt täysin ohi. Saunajuomaksi otin lahtelaisen Teerenpelin Luomuoluen, joka olikin ihan positiivinen elämys. Ei mikään peruslaageri, vaan persoonallinen maukas ja humalainen (voiko niin sanoa?). Maku mielyttävällä tavalla hiukan bitterin suuntainen. Tätä voi ostaa toistekin. 4/5.

Alkosta 3,22 €/pll.

Etikettiä voisi kyllä arvostella hiukan liiankin luomuiseksi, eli sana luomu esiintyy tuossa jopa kolme kertaa pelkästään etiketin etupuolella. Ehkä kannattaisi panostaa omaan tuotemerkkiin enemmän - luomuoluita tulee varmasti muitakin.


Teerenpelin kuva otettu tänään samalla järjestelyllä kuin edelliset, mutta jouduin säätämään valotuksen manuaalilla, jotta sain pullosta riittävän vaalean. Aperturessa en sitten olekaan tehnyt muuta kuin suoristanut pullon. Etiketti nähtävästi tuli vinoon kun en oikein etsimen läpi hahmottanut keskilinjaa.

torstai 18. marraskuuta 2010

Ruokaa ja viiniä

Ruokablogit ovat käsittämättömän suosittuja - tätäkin täysin passiivista blogia on käyty katsomassa lokakuun aikana 265 kertaa. Lisätään aiheeksi vielä viinit - ja erityisesti luomuviinit - niin saan hiukan uutta jutun juurta. Periaatteessa ostan kotiin vain luomuviinejä, mistä aikaisemmin seurasi, että Alkon valikoiman oppi aika hyvin tuntemaan ja osin kyllästymään. Nyt tuntuu, että valikoimaa tulee niin lujaa, ettei perässä tahdo pysyä - ja niin ollen ei muista mitä on kokeillut ja miltä se maistui. Täytyy siis tehdä muistiinpanoja, joten tehdään ne sitten tähän. Ja otetaan jokaisesta pullosta kuva, niin pysyy tämä valokuvausteemakin tässä mukana. Eli mennään samalla periaatteella kuin tuossa ruokapuolella: en ole mikään viinituntija vaikka osaankin viiniä purskutella suussani. Arviot voivat siis mennä pieleen jakuvastavat todennäköisesti vain omia mieltymyksiä, joita osaan kuvata skaalalla pidän - en pidä... Tai sitten täytyy yrittää kehittyä.

Ensimmäiseksi minulla on tässä avattuna agentiinalainen Trapiche punaviini, joka on Cabernet Sauvignon ja Syrah rypäleiden sekoitus. Takaetiketistä löytyy hyvä luonnehdinta. Minulle tämä on sellainen tummasävyinen tanniininen punaviini, josta pidän. Ehdottomasti voi ostaa toisenkin kerran. Se, että sieltä erottaisi makean punaisen paprikan (sweet red pepper), kuten takaetiketti mainostaa vaatii sitten jo enemmän harjoittelua...

Pisteskaalaa on vaikea näin ensimmäiselle arviolle antaa, mutta sanoisin että 3 ellei 4 pistettä viidestä.

Kuva on otettu melko yksinkertaisella järjestelyllä: valkoinen kartonki taustalla, pöytälamppu (energialamppu) oikealta ja kamerassa salama tähdättynä taaksepäin eli valo hajoaa takaa seinästä kohteeseen. Itse asiassa aika onnistunut, mutta etiketti on vinossa - tai ei etiketti vaan pullo olisi pitänyt suoristaa.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kasvisgrillausta

Edellisestä postauksesta onkin taas kulunut tovi, mutta nyt iski taas jonkinlainen inspiraatio. Olemme kahdestaan Santerin kanssa kotona ja kahtena viimeisenä päivänä olemme tuhonneet Labbyn luomulihalaatikossa tullutta sisäfilettä grillaamalla. Hyväähän se on, mutta kahtena päivänä peräkkäin hiukan liikaa ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei lihaa tarvitsisi syödä niin usein. Eilen kävimme kaupassa ostamassa grillattavia vihanneksia lihan seuraksi ja tänään totesimme, että voidaan ihan hyvin grillata pelkästään kasviksia. Eilen kävimme kaupassa läheisessä K-kaupassa, jossa luomua on todella huonosti -sen takia en siellä yleensä käykään. Luomu pakottaa suosimaan hypermarketteja, joiden valikoimat ovat paremmat. Luomuvihanneksia ei siis ollut sipulia lukuunottamatta. Vihanneksia katsellessa huomasi kuinka perusteellisesti espanjalaiset ovat pilanneet vihannestuotantonsa maineen. Aikaisemmin Hollanti vihannesten alkuperämaana toi mieleen huonon laadun ja alhaisen hinnan. Nyt - ainakin minusta tuntui siltä - Hollanti alkuperänä nostetaan esim paprikassa esille näkyvästi ikäänkuin korostaen, että tämä ei ole espanjalaista. Espanjalaiseen vihannestuotantoon liittyy kaikki mahdollinen paha alkaen kemikaalien kanssa läträämisestä, ympäristön tuhoamisella sekä kemikaaleilla että valtavien alueiden muovittamisella ja laittoman vierastyövoiman törkeällä hyväksikäytöllä. Tähän verrattuna hollantilainen kasvihuonetuotanto on melko terveellä pohjalla ja perustuu - niinkuin Suomessakin - ainakin tuhoeläinten torjunnan osalta biologiseen torjuntaan. Niinpä tällä kertaa grillattiin pääasiassa tavanomaisia hollantilaisia vihanneksia: paprikaa, suippopaprikaa, munakoisoa. Herkkusienet olivat kotimaisia ja parsakaali luomua. Soya Oy:n tofu on kotimaista ja luomua, joskin soija tietysti ei. Herkkusienien jalan jättämään aukkoon laitettiin luomubrie-juustoa. Vihannesten päälle lorotettiin erilaisia kaapista löytyviä luomunesteitä: soijakastiketta, balsamiviinietikkaa, camelinaöljyä, turkkilaista granaattiomenasiirappia ja mausteiksi oreganoa ja basilikaa. 

Luen parhaillaan mielenkiintoista ruokakirjaa: "Oikean ruoan puolesta", kirjoittaja Michael Pollan (In defense of food: an eater's manifesto). Ehdottomasti suositeltava. Ensimmäisen osan anti tiivistettynä: älä syö teollista länsimaista ruokaa, sillä kaikki muut alkuperäiset ruokavaliot eri puolilta maailmaa ovat terveellisiä paitsi länsimainen ruokavalio. Tämä ateria voisi saada Pollanin hyväksynnän: ei mitään prosessoitua, ei mitään vakoista hiilihydraattia (pasta on tietysti kokojyvää). 
Eilinen spagettikin (oikeasti fetuccini) grillattiin.
Syotävää tuli kahdelle hengelle liikaakin. Lautaselle lisättiin vielä Turkista tuotuja luomuoliiveja ja luomujuustoa (Beyaz Peynir eli turkkilainen versio fetasta) ja päälle ripaus tanskalaista merisuolaa ja Country Farmisin malesialaista Tom Yam kastiketta. 

Hyvää oli!