Riistalautanen Rapukartanossa Vilppulassa

Pidämme kaksipäiväistä luomuvientirenkaan aivoriihtä Rapukartanossa Vilppulassa. Puitteet ovat hienot ja talvimaisemat mahtavat. Kohokohtana illallinen ja riistalautanen. Täällä matkailutuote on kehitetty viimeisen päälle yritysten kokouksille ja aivoriihille.

Alkuruokana kuitenkin sienikeittoa tai rapukeittoa. Kuvassa sienikeitto. Hyvää.

Pääruokana riistalautanen. Lautasen vasemmalla puolella karhua ja oikealla puolella hirveä. Hyvä jatko viime kesän karhukuvauksille... Molemmat olivat syntisen hyviä, mutta hämmästyttävän erilaisia.

Viimeisenä jälkiruoaksi pannacotta naapurin tilan tyrnimaidosta. Resepti kuulemma vielä viritysvaiheessa, mutta meidän mielestä oli niin valmis, että voisi kutsua Berlusconin paikalle. Annettaisiin nuuhkaista...

Jauhelihavartaat

"(12 kpl)
12 varrastikkua
250 g luomujauhelihaa
1 luomusipuli
1 luomuvalkosipulinkynsi
1 tl luomuoreganoa
1 tl luomupaprikajauhetta
1/2 tl luomucayennepippuria
1 tl suolaa
1 tl luomumustapippuria
1 rkl luomurypsiöljyä

Laita varrastikut likoamaan veteen. Hienonna sipulit ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Muotoile massasta kostutetuin käsin 12 pitkäno- maista puikulaa. Pujota puikulat varrastikkuihin. Pirskottele puikulat öljyllä ja paista 225 ̊C noin 10 min."

Ohje on tulossa uuteen MMM:n menekinedistämisvaroilla tehtävään esitteeseen ja on alunperin peräisin Finfood Luomun materiaaleista. Sitä katsoessa ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että se on varsin lihainen, eli jauhot, kuiva leipä, kananmunat yms, jota lihapullassa voisi käyttää, ei ole. Mausteita sen sijaan on runsaan puoleisesti, mutta se ei minua yleensä haittaa. Mennään tällä.

Tässä siis raaka-aineet. Pakastimesta löytyi Labbyn kartanon Herefordin jauhelihaa noin 1kg könttä, eli resepti täytyi 4-kertaistaa, jotta sain jauhelihan käytettyä. Pannaan ylimääräinen taikina jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sipuleja pitäisi olla ohjeen mukaan 4, mutta laitoin 6, koska ne olivat melko pieniä. Valkosipulin kynsiä 4 kappaletta. Valkosipuliahan löytyy nykyään kaupasta luomuna myös valmiiksi kuorittuna (Jokilaakson Juusto), mutta itse olen vielä sipulit kuorinut itse. Mausteet löytyivät luomuna keittiön kaapista, mutta suomalaisen kaupan hyllyltä ei ihan näitä samoja löytyisi. Mutta kyllä luomumausteitakin jo kaupassa on, joten kyllä ne sieltä löytyvät. Luomuoregano on Sonnentoria (löytyy ainakin Ruohonjuuresta), paprika tanskalaista Naturaliaa (ei löydy Suomesta), cayannepippuri Urtekramilta (Aduki) ja kokonainen mustapippuri saksalaista Lebensbaumia. Rypsiöljy tietenkin kotimaista Virginoa.

Sipuli siis hyvällä veitsellä pieneksi - tai muulla konstilla, jos itkettää liikaa.

Tässä kaikki raaka-aineet ovat sekoittamista vailla valmiit.

Tässä ne ovat sitten sekaisin.

Tuosta runsaan kilon taikinasta otin neljäsosan (250g lihaa) ja jaoin sen ohjeen mukaisesti 12 palaan ja muotoilin niistä puikulat, jotka laitoin tikkuihin. Vastoin ohjetta laitoin aina 3 samaan vartaaseen. Koko oli ihan sopiva. Sitten tein vielä pari tikkua lisää, jotta porukalle riitti syötävää. Kuvassa ne ovat jo uunissa ja hiukan öljyä on pensselöity päälle.

Nyt ne ovat olleet 10 min 225 kiertoilmauunissa ja näyttävät varsin kypsiltä. Hämäyksen vuoksi eli kuvauksellisista syistä olen vaihtanut puhtaan astian alle - todellisuudessahan niistä hiukan valuu nestettä.

Tässä on sitten yritetty tehdä annoskokonaisuus. Papu-porkkanapataa taustalla, pastasekoitus ja vihreää luomusalaattia. Var så god.

Ja täytyy myöntää, että mausteista elikkä tulista oli. Mausteita kannattaisi varmaan reseptistä vähentää vaikka puoleen.


Kuvat + muutama tästä puuttuva löytyvät myös Smugmugista.

Joulu ja Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Toivottavasti se menee yhä enemmän kaikilla hyvän luomuruoan merkeissä!

Tässä hiukan joulupöydän antimia, laatikoita en tosin alkanut kuvaamaan. Lihansyöjille aterian rungon muodosti pakastimesta löytynyt Labbyn luomutilan Hereford-ulkopaisti, joka tuli paistettua hiukan liiankin kypsäksi - tai itse asiassa en juuri silloin ollutkaan kotona sitä ottamassa pois uunista (sisälämpötila oli ollut jo yli 70C). Hyvin se kuitenkin maistui. Punaviininä oli espanjalainen Casa de la Ermita Crianza, joka on Alkon vanhempaa luomuviinivalikoimaa. Tästä olen yleensä pitänyt paljon, mutta laatu vaihtelee vuodesta toiseen jonkin verran. Nyt myynnissä oleva 2006 vuosikerta on mielestäni hyvä. "Keskitäyteläinen, melko tanniininen, kevyen hedelmäinen, viikunainen, nahkainen, hennon setrinen" kertoo Alko ja hinta on 14,89 €.

Valotus näissä on hoidettu kahdella salamalla - toinen kameran päällä ja toinen orjana ja varjon läpi - ja kameran P asennolla.

Seuraava paisti on Labbyn paisteja sekin, mutta kulmapaisti ja se tarjoiltiin uudenvuoden päivänä. Marinoin se muovipussissa ja kaiken kaikkiaan se ehti olla toista vuorokautta pöydällä pakastimesta oton jälkeen. Paistoin 64C asteiseksi ja se olikin yllättävän hyvä ja murea, vaikka jonkin verran kalvoja ja jänteitä kulmapaistista toki löytyy.

Välipäivinä hankin Cactuksen salamatriggerit, joten toinen salama tulee varjon kautta oikealta ja toinen seinän kautta vasemmalta. Kamera ja salamat manuaalilla. Todella hyvä hankinta, sillä nyt molemmat salamat saa pois kameran päältä ja manuaalilla valotuksen hallinta on tietysti parempi kuin P-asennossa ja ETTL:llä kuvattaessa.

Samoin välipäivien hankintoja ovat akryylimuovilevyt, jota kävin hakemassa Foiltek Oy:ltä Vantaalta. Idea tuli strobist.com'lta, mutta akryylilevyjen löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa. Nuo viinipullokuvat ensimmäisiä kokeiluja kahdella salamalla ja levyillä.

Cannonau mustalla levyllä heijastusta hakien, Hedgerow ja kuohari mustalla levyllä, valkoinen levy taustana.

Sardinialainen Meloni Cannonau di Sardegna 2007 on kympin pullo (10,05€) eikä mielestäni mikään erikoinen. "Keskitäyteläinen, notkea, viikunainen, luumuinen, hennon nahkainen, kevyen mausteinen" sanoo Alko.

Saksalainen Rheinhessen valkkari Alkon mukaan "Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen, kevyen mineraalinen" - 7,97€. Tämäkin on jo pitkään ollut Alkon valikoimassa - ei mielestäni mikään erikoinen, mutta hintansa puolesta menee perusvalkkarina kalan kanssa tai muuten.

Ranskalainen kuohari Alsacesta Fernand Engel (17,28€) poksautettiin klo 24.00 uuden vuoden aattona. "Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän karviaismainen, hennon sitruksinen, kevyen paahteinen, vivahteikas". Hyvin ajoi asiansa, joskaan en muutoin juo kuohareita useinkaan, joten osaan niitä arvioida vielä vähemmän kuin muita viinejä.

Lisää pulloja täällä ja ruokaa.