Blogi on siirtynyt

Blogi on siirtynyt

erkinkuvat.luomusalonki.fi 

Terveys lautasella

Ykkösdokumentti: Terveys lautasellaSu 27.2.2011 klo 21.10 YLE TV1
Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta 29.3.2011 asti.
 http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/ykk%C3%B6sdokumentti

Chef & Sommelier - Haute Cuisine à la Luomu

Chef Sasu Laukkonen: keittiö ei ole suuren suuri, mutta siellä tapahtuu ihmeitä.  

Kohta kaksi viikkoa sitten meillä on ilo ja kulinaarinen nautinto istua iltaa  3 kuukautta sitten avatussa Suomen ainoassa luomuillallisravintolassa, jonka on avannut Chef Sasu Laukkonen. Chef & Sommelierin raaka-aineista yli 90% on luomua ja se on Portaat Luomuun ohjelmassa ylimmällä 5. portaalla.

Sommelier Johan Borgar valmistautuu iltaan. 

Tarkoitus oli - paitsi nauttia syömisestä - ottaa valokuvia luomun menekinedistämismateriaaliin. Muutama täällä otettu kuva tullaankin näkemään Luomu-päivillä julkistettavissa Organic Food Finlandin tekemissä esitteissä. 

Ennen ruokaa argentiinalaista tangoa. 

Kuvauksiin tarvittiin paitsi henkilökunta, myös asiakkaat ja siksi kutsuimme ystäviä syömään kanssamme ja toimimaan malleina. Kaupanpäällisiksi saimme musiikki- ja lauluesityksen: mahtavaa argentiinalaista tangoa.

Aloitetaan valkoviinillä. 

Täysi vauhti päällä keittiön puolella. 4 miestä mahtuu hyvin. 

Itse tulimme paikalle jo hyvissä ajoin seuraamaan ja kuvaamaan ruoan laittoa. Keittiö on uskomattoman pieni ja tilankäyttö tehokasta. Tässä kuvassa tilan ahtaus jossakin määrin välittyy, mutta kun kuva on otettu 24 mm polttovälillä, se kuitenkin antaa todellisuutta enemmän tilan illuusiota. 

Ollako vai eikö olla. 

Valotuksen olen hoitanut kahdella salamalla ja triggerillä. Kamera ja salamat ovat manuaalilla. Toinen salama on sateenvarjolla (näkyy ikkunasta tässä Sommelier kuvassa), toinen pienellä teholla antaa pehmentävää valoa seinän kautta. Harjoittelemista riittää, mutta minusta tulokset ovat ihan kohtuullisia.

Hyvää ja kaunista. 

Sommelier & Chef 

Lopuksi 

Ilta oli kaikin puolin onnistunut - kuvauksellisesti sekä ruokien ja juomien puolesta. Chef & Sommelieria voi suositella unohtumattomana ruokakokemuksena - eikä vain sen takia että ruoka on luomua. Suurkiitos Chef & Sommelierin porukalle! Tullaan varmasti uudestaan - todennäköisesti ilman kameraa.

Calvet Reserve

Kuvauskeikka Chef & Sommelieriin on vielä kirjaamatta. Ruoka oli erittäin hyvää ja kuvatkin onnistuivat. Mutta se jää vielä seuraavaan kertaan. Nyt oli vain tarkoitus avata punaviinipullo. Tästä juomien bloggaamsiesta on muodostunut hiukan ongelma, kun pullot kertyvät tuohon pöydälle, eikä niitä voi avata, kun ne ovat kuvaamatta. Nyt sitten kuvasin ihan perusasetuksilla kolme toissa viikolla Fuldassa Saksassa Tegut supermarketista ostamaani luomuviiniä ja siitä hyvästä sain yhden pullon aukikin.

Taas Tegutissa oli sama tilanne, minkä olen aikaisemminkin todennut: luomuviinit ovat suhteellisen halpoja. Vaikka valikoima oli runsas - 20-30 laatua luomuviinejä ellei enemmänkin, vain muutama oli yli 10 € ja muutama oli alle 3 €. Ostin J. Calvetin Calvet Reserve 2009 (Merlot, Cabernet Sauvignon) (5,99 €), Chateux Pillot 2008 Côtes de Bourg (7,99 €) ja Weingut Knobloch 2009 Silvaner Classic (5,39 €). Ensinmainitun korkkasin ja maistelen sitä parhaillaan. Väri on tumma ja täyteläinen, makukin on tumma, kuiva ja hapokas ja voisiko sanoa savuinen... Ehkä kaipaisi hyvinkin ilmastusta, mitä se ei nyt saanut muuta kuin tuossa lasissa.

Asiasta toiseen: kannattaa vilkaista loppuvuonna ilmestynyttä "Viini & Ruoka" lehteä, jossa on artikkeli luomuviineistä ja 19 Alkon valikoimissa olevaa viiniä arvosteltu. Pisteitä on tullut luomuviineille 81-87/100 eli kohtuulliselle tasolle. Parhaat pisteet (87) sai Chateau de la Jaubertie (Alko 9,66 €) valkoviini, jota en kyllä muista maistaneeni.

Riistalautanen Rapukartanossa Vilppulassa

Pidämme kaksipäiväistä luomuvientirenkaan aivoriihtä Rapukartanossa Vilppulassa. Puitteet ovat hienot ja talvimaisemat mahtavat. Kohokohtana illallinen ja riistalautanen. Täällä matkailutuote on kehitetty viimeisen päälle yritysten kokouksille ja aivoriihille.

Alkuruokana kuitenkin sienikeittoa tai rapukeittoa. Kuvassa sienikeitto. Hyvää.

Pääruokana riistalautanen. Lautasen vasemmalla puolella karhua ja oikealla puolella hirveä. Hyvä jatko viime kesän karhukuvauksille... Molemmat olivat syntisen hyviä, mutta hämmästyttävän erilaisia.

Viimeisenä jälkiruoaksi pannacotta naapurin tilan tyrnimaidosta. Resepti kuulemma vielä viritysvaiheessa, mutta meidän mielestä oli niin valmis, että voisi kutsua Berlusconin paikalle. Annettaisiin nuuhkaista...

Jauhelihavartaat

"(12 kpl)
12 varrastikkua
250 g luomujauhelihaa
1 luomusipuli
1 luomuvalkosipulinkynsi
1 tl luomuoreganoa
1 tl luomupaprikajauhetta
1/2 tl luomucayennepippuria
1 tl suolaa
1 tl luomumustapippuria
1 rkl luomurypsiöljyä

Laita varrastikut likoamaan veteen. Hienonna sipulit ja sekoita ne jauhelihan joukkoon. Lisää mausteet. Muotoile massasta kostutetuin käsin 12 pitkäno- maista puikulaa. Pujota puikulat varrastikkuihin. Pirskottele puikulat öljyllä ja paista 225 ̊C noin 10 min."

Ohje on tulossa uuteen MMM:n menekinedistämisvaroilla tehtävään esitteeseen ja on alunperin peräisin Finfood Luomun materiaaleista. Sitä katsoessa ensimmäisenä kiinnittyy huomio siihen, että se on varsin lihainen, eli jauhot, kuiva leipä, kananmunat yms, jota lihapullassa voisi käyttää, ei ole. Mausteita sen sijaan on runsaan puoleisesti, mutta se ei minua yleensä haittaa. Mennään tällä.

Tässä siis raaka-aineet. Pakastimesta löytyi Labbyn kartanon Herefordin jauhelihaa noin 1kg könttä, eli resepti täytyi 4-kertaistaa, jotta sain jauhelihan käytettyä. Pannaan ylimääräinen taikina jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Sipuleja pitäisi olla ohjeen mukaan 4, mutta laitoin 6, koska ne olivat melko pieniä. Valkosipulin kynsiä 4 kappaletta. Valkosipuliahan löytyy nykyään kaupasta luomuna myös valmiiksi kuorittuna (Jokilaakson Juusto), mutta itse olen vielä sipulit kuorinut itse. Mausteet löytyivät luomuna keittiön kaapista, mutta suomalaisen kaupan hyllyltä ei ihan näitä samoja löytyisi. Mutta kyllä luomumausteitakin jo kaupassa on, joten kyllä ne sieltä löytyvät. Luomuoregano on Sonnentoria (löytyy ainakin Ruohonjuuresta), paprika tanskalaista Naturaliaa (ei löydy Suomesta), cayannepippuri Urtekramilta (Aduki) ja kokonainen mustapippuri saksalaista Lebensbaumia. Rypsiöljy tietenkin kotimaista Virginoa.

Sipuli siis hyvällä veitsellä pieneksi - tai muulla konstilla, jos itkettää liikaa.

Tässä kaikki raaka-aineet ovat sekoittamista vailla valmiit.

Tässä ne ovat sitten sekaisin.

Tuosta runsaan kilon taikinasta otin neljäsosan (250g lihaa) ja jaoin sen ohjeen mukaisesti 12 palaan ja muotoilin niistä puikulat, jotka laitoin tikkuihin. Vastoin ohjetta laitoin aina 3 samaan vartaaseen. Koko oli ihan sopiva. Sitten tein vielä pari tikkua lisää, jotta porukalle riitti syötävää. Kuvassa ne ovat jo uunissa ja hiukan öljyä on pensselöity päälle.

Nyt ne ovat olleet 10 min 225 kiertoilmauunissa ja näyttävät varsin kypsiltä. Hämäyksen vuoksi eli kuvauksellisista syistä olen vaihtanut puhtaan astian alle - todellisuudessahan niistä hiukan valuu nestettä.

Tässä on sitten yritetty tehdä annoskokonaisuus. Papu-porkkanapataa taustalla, pastasekoitus ja vihreää luomusalaattia. Var så god.

Ja täytyy myöntää, että mausteista elikkä tulista oli. Mausteita kannattaisi varmaan reseptistä vähentää vaikka puoleen.


Kuvat + muutama tästä puuttuva löytyvät myös Smugmugista.

Joulu ja Uusi Vuosi

Hyvää Uutta Vuotta 2011! Toivottavasti se menee yhä enemmän kaikilla hyvän luomuruoan merkeissä!

Tässä hiukan joulupöydän antimia, laatikoita en tosin alkanut kuvaamaan. Lihansyöjille aterian rungon muodosti pakastimesta löytynyt Labbyn luomutilan Hereford-ulkopaisti, joka tuli paistettua hiukan liiankin kypsäksi - tai itse asiassa en juuri silloin ollutkaan kotona sitä ottamassa pois uunista (sisälämpötila oli ollut jo yli 70C). Hyvin se kuitenkin maistui. Punaviininä oli espanjalainen Casa de la Ermita Crianza, joka on Alkon vanhempaa luomuviinivalikoimaa. Tästä olen yleensä pitänyt paljon, mutta laatu vaihtelee vuodesta toiseen jonkin verran. Nyt myynnissä oleva 2006 vuosikerta on mielestäni hyvä. "Keskitäyteläinen, melko tanniininen, kevyen hedelmäinen, viikunainen, nahkainen, hennon setrinen" kertoo Alko ja hinta on 14,89 €.

Valotus näissä on hoidettu kahdella salamalla - toinen kameran päällä ja toinen orjana ja varjon läpi - ja kameran P asennolla.

Seuraava paisti on Labbyn paisteja sekin, mutta kulmapaisti ja se tarjoiltiin uudenvuoden päivänä. Marinoin se muovipussissa ja kaiken kaikkiaan se ehti olla toista vuorokautta pöydällä pakastimesta oton jälkeen. Paistoin 64C asteiseksi ja se olikin yllättävän hyvä ja murea, vaikka jonkin verran kalvoja ja jänteitä kulmapaistista toki löytyy.

Välipäivinä hankin Cactuksen salamatriggerit, joten toinen salama tulee varjon kautta oikealta ja toinen seinän kautta vasemmalta. Kamera ja salamat manuaalilla. Todella hyvä hankinta, sillä nyt molemmat salamat saa pois kameran päältä ja manuaalilla valotuksen hallinta on tietysti parempi kuin P-asennossa ja ETTL:llä kuvattaessa.

Samoin välipäivien hankintoja ovat akryylimuovilevyt, jota kävin hakemassa Foiltek Oy:ltä Vantaalta. Idea tuli strobist.com'lta, mutta akryylilevyjen löytäminen tuotti hiukan päänvaivaa. Nuo viinipullokuvat ensimmäisiä kokeiluja kahdella salamalla ja levyillä.

Cannonau mustalla levyllä heijastusta hakien, Hedgerow ja kuohari mustalla levyllä, valkoinen levy taustana.

Sardinialainen Meloni Cannonau di Sardegna 2007 on kympin pullo (10,05€) eikä mielestäni mikään erikoinen. "Keskitäyteläinen, notkea, viikunainen, luumuinen, hennon nahkainen, kevyen mausteinen" sanoo Alko.

Saksalainen Rheinhessen valkkari Alkon mukaan "Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, valkoherukkainen, kevyen mineraalinen" - 7,97€. Tämäkin on jo pitkään ollut Alkon valikoimassa - ei mielestäni mikään erikoinen, mutta hintansa puolesta menee perusvalkkarina kalan kanssa tai muuten.

Ranskalainen kuohari Alsacesta Fernand Engel (17,28€) poksautettiin klo 24.00 uuden vuoden aattona. "Erittäin kuiva, erittäin hapokas, kypsän karviaismainen, hennon sitruksinen, kevyen paahteinen, vivahteikas". Hyvin ajoi asiansa, joskaan en muutoin juo kuohareita useinkaan, joten osaan niitä arvioida vielä vähemmän kuin muita viinejä.

Lisää pulloja täällä ja ruokaa.

Saksalaista viiniä

Kävin viime viikolla Saksassa Münchenin seudulla työmatkalla. Opin, että Saksastakin löytyy luomukauppojen lisäksikin hyvätasoisia supermarketteja, joista löytyy muutakin kuin sitä kaikesta halvinta. Yksi tällainen on Edekaan kuuluva Simmel-ketju, jonka Pullachin liikkessä kävin. Tämän reissun kaikki viinit tuli ostettua sieltä. Ikävä kyllä ei tullut otettua viiniosastosta kuvaa, koska siellä pyöri koko ajan ystävällistä henkilökuntaa, mutta luomuvalikoima oli todella vaikuttava ja ne oli merkitty erittäin hyvin hyllystä ulos törröttävillä Bio-lapuilla. Toinen merkillepantava seikka oli, että kaikki luomuviinit olivat edullisia - 4-8 euron haarukassa. Kovin kalliita viinejä siellä ei ollut muutenkaan, mutta hinnoittelu osoittaa, että oletus Saksassakin näyttää vielä olevan, että kalliimpia viinejä ostava todellinen viini-konossööri ei osta luomua. Alkossakin on vasta viime aikoina laajennettu valikoimaa kalliimpiin luomuviineihin - ja täytyy myöntää etten vielä ole niitä "ehtinyt" ostaa. Ehkäpä nyt jouluksi.   

Uskaltauduin ostamaan saksalaista punaviiniäkin. Trollinger on Etelä-Saksassa viljeltävä lajike - toiselta nimeltään Schiava. Odotukset saksalaisen punaviinin suhteen eivät olleet kovin korkealla (ennakkoluuloa?), mutta Lemberger onkin yllättävän hyvä täyteläinen ja kuiva viini. Tällaisen pullon voisi ostaa toistekin. Hintaa en tarkkaan muista - tarkistan sen kun löydän kuitin - mutta, kuten sanottu alle 8 euroa joka tapauksessa.  

Kuvausta varten oli pakko avata valkoviinikin ja sen kohtalon koki tämä Müller-Thurgau. Pullon muoto näytti olevan jostain syystä tyypillinen, koskapa samanlaisissa pulloissa oli runsaasti tavanomaisiakin valkoviinejä. Tuo lasillinen tuli juotua ihan sujuvasti, joten eiköhän se ollut ihan normi-valkoviiniä.  

Viinin kuvaukseen otin nyt hiukan enemmän kunnianhimoa kuin edellisiin. Saman session kuvia on lisää smugmugissa. Vaikka kuvattu on useampaa puna- ja valkoviiniä, lasissa on kaikissa kuvissa näitä kahta. Kohteet ovat ruokapöydällä, polttoväli 100 - 200 mm kuvasta riippuen, salama kameran päällä osoittaa ylös tai taakse ja kamerasta katsottuna viinien takana on orjasalama, joka välähtää varjoon. Kaikki manuaalilla, eli yritän saada sitä takavaloa sopivasti. Aukko 2,8 eli syvyysterävyyttä melko vähän. 

Cameleon, Cabernet Sauvignon, Argentina

Sama kuvakulma kuin ennenkin, mutta lasi mukana. Piti muuten pestä kaapista otettu lasi ennenkuin sitä kehtasi kuvata. Ei pesukone saa niistä puhtaita. Pullon korkki olisi pitänyt laittaa takaisin. Tarkennettu pulloon ja lasi hiukan epäterävä (aukko 6,3).

"Täyteläinen, melko tanniininen, makean marjainen, karhunvatukkainen, tumman luumuinen, tamminen, lämmin" kertoo Alko. Minusta varsin hyvä. Pitäisi vissiin keksiä lisää adjektiiveja. ...

Tämäkin on näitä alta kympin pulloja, joita alkaa luomuna olla varsin monta. Eli 8,98 €.

Meinklang luomuvalkoviini

Tällä kertaa ei ollut jääkaapissa saunaolutta, joten saunan jälkeen maistuu hyvin lasi kylmää valkoviiniä. Noin 10 €:n itävaltalainen Meinklang on Alkon luonnehdinnan mukaan "kuiva, hapokas, sitruksinen, mineraalinen, kevyen mausteinen". Tämäkin viini on itse asiassa Demeter laatua eli biodynaamisesti viljelty.

Maallikkona sanoisin, että ihan hyvää, raikas maku, ei kovin kuiva. Täytyypä hakea vielä puoli lasia...

Punkkua ja olutta

(ei kylläkään samaan aikaan)

Prykmestar Pils tulee Vakka-Suomen Panimolta. Tässä sekä pullo että etiketti ovat hyvin eri tyyliset kuin Teerenpelillä eli tuotteelle on haettu hiukan perinteisempää ja saksalaista ilmettä. Itse menin niin pahasti halpaan, että Alkossa luomuoluita etsiessäni sanoin myyjällekin, että etsin kotimaisia luomuoluita - tämähän on saksalainen. Joka tapauksessa sana Luomu on tässäkin selkeästi esillä, mutta tuotemerkki / tuotteen nimi on nostettu selvästi hallitsevaksi.

Tämäkin meni saunajuomana (tiistaina), mihin puoli litraa on mielestäni sopivampi koko kuin 33 cl, joka sopii taas paremmin ruokapöytään. Maku tässäkin aika humalainen - eli ei mikään tyypillinen lageri tämäkään - ja persoonallinen. Kun en ole kokenut maistelija, niin vaikea verrata näitä luotettavasti ilman että ne ovat rinnakkain, mutta tämä ei mielestäni ole niin bitter kuin Teerenpeli. Hiukan kokeneemmalta olutmaistajalta selviää, että maku on paremminkin tsekkiläinen kuin saksalainen. (linkki)

Perlagen Cabernet del Veneto on ollut Alko valikoimissa kohta 10 vuotta. Tapasin heidät ensimmäisen kerran BioFachissa 1995 ja kun olin muutaman vuoden palannut BioFachista laatikollinen Perlagen viinejä kainalossa, aukesi mahdollisuus tehdä jotakin heidän hyväkseen Suomessa. Menemättä tässä yksityiskohtiin, saimme Cabernet de Veneton Alkon valikoimiin ja koska viini oli kohtuullisen hyvä ja oikean hintainen (alle 50 mk pullo), siitä tuli nopeasti sellainen menestys, että 10% Perlagen tuotannosta myytiin Suomeen. Sittemmin Alkon luomuvalikoima tässä hintaluokassa on parantunut huikeasti ja varmaan Perlagen myyntikin Suomeen on vähentynyt. Mutta edelleen se pitää pintansa ja laatu on vuodesta toiseen tasaisen luotettava.

"Keskitäyteläinen, notkea, puolukkainen, paprikainen, hennon mausteinen" on Alkon sivuilta löytyvä kuvaus. Viini on Cabernet Franc- ja Cabernet Sauvignon lajikkeiden sekoitus. Melko kuivana ja tanniinisena ehkä sopii paremmin ruoan kanssa kuin tälla tavalla tietokoneen äärellä naukkailuun. Edelleen vakituinen ostokseni Alkosta joka tapauksessa.

Conegliano, jossa Perlage on, on Prosecco DOC aluetta ja Perlagella onkin mainioita luomu Proseccoja. Ikävä kyllä niitä ei löydy Alkon valikoimista.

Valkkaria ja olutta

Siikaa kuorutettuna dubailaisella kalamausteella ja kauraleseellä, pirkka luomu röstiperunoita, paistettua palsternakkaa joka haudutettiin tillin, fariinisokerin ja suolan kanssa ja paistettua haloumia.

Ja valkoviiniä. Adobe Reserva Gewürztraminer eli Chileläistä luomua tai tarkemmin sanoen jopa biodynaamista. Monelle varmaan tulee Adobesta mieleen senniminen ohjelmatalo, jonka tunnetuin tuote on valokuvaajille tuttu Photoshop. Mutta adobe liittyykin luomurakentamiseen kiinteästi eli tarkoittaa savesta ja oljesta tehtyä tiiltä.

"Kuiva, keskihapokas, kypsän sitruksinen, ruusuinen, mausteinen, hennon mineraalinen" sanoo Alko. Meillä tuli mieleen adjetiiveina täyteläinen, hedelmäinen, hiukan makea, pirpsakka. Siis ihan hyvä, jälleen 3-4/5, vaikka ehkä tykkään itse hiukan kuivemmasta.

Alkosta 9,99€/pll

Kuva otettu samalla kertaa kuin edellinen (Trapiche) eli valo takaoikealta ja salama takaa seinän kautta.

Kun oli hiukan vajuteltu ja käyty kusettamassa koirat, mentiin saunaan. Ruokatiedon uutisista olin juuri lukenut, että Alkossa on luomuoluita, joiden olemassaolo oli minulta mennyt täysin ohi. Saunajuomaksi otin lahtelaisen Teerenpelin Luomuoluen, joka olikin ihan positiivinen elämys. Ei mikään peruslaageri, vaan persoonallinen maukas ja humalainen (voiko niin sanoa?). Maku mielyttävällä tavalla hiukan bitterin suuntainen. Tätä voi ostaa toistekin. 4/5.

Alkosta 3,22 €/pll.

Etikettiä voisi kyllä arvostella hiukan liiankin luomuiseksi, eli sana luomu esiintyy tuossa jopa kolme kertaa pelkästään etiketin etupuolella. Ehkä kannattaisi panostaa omaan tuotemerkkiin enemmän - luomuoluita tulee varmasti muitakin.


Teerenpelin kuva otettu tänään samalla järjestelyllä kuin edelliset, mutta jouduin säätämään valotuksen manuaalilla, jotta sain pullosta riittävän vaalean. Aperturessa en sitten olekaan tehnyt muuta kuin suoristanut pullon. Etiketti nähtävästi tuli vinoon kun en oikein etsimen läpi hahmottanut keskilinjaa.

Ruokaa ja viiniä

Ruokablogit ovat käsittämättömän suosittuja - tätäkin täysin passiivista blogia on käyty katsomassa lokakuun aikana 265 kertaa. Lisätään aiheeksi vielä viinit - ja erityisesti luomuviinit - niin saan hiukan uutta jutun juurta. Periaatteessa ostan kotiin vain luomuviinejä, mistä aikaisemmin seurasi, että Alkon valikoiman oppi aika hyvin tuntemaan ja osin kyllästymään. Nyt tuntuu, että valikoimaa tulee niin lujaa, ettei perässä tahdo pysyä - ja niin ollen ei muista mitä on kokeillut ja miltä se maistui. Täytyy siis tehdä muistiinpanoja, joten tehdään ne sitten tähän. Ja otetaan jokaisesta pullosta kuva, niin pysyy tämä valokuvausteemakin tässä mukana. Eli mennään samalla periaatteella kuin tuossa ruokapuolella: en ole mikään viinituntija vaikka osaankin viiniä purskutella suussani. Arviot voivat siis mennä pieleen jakuvastavat todennäköisesti vain omia mieltymyksiä, joita osaan kuvata skaalalla pidän - en pidä... Tai sitten täytyy yrittää kehittyä.

Ensimmäiseksi minulla on tässä avattuna agentiinalainen Trapiche punaviini, joka on Cabernet Sauvignon ja Syrah rypäleiden sekoitus. Takaetiketistä löytyy hyvä luonnehdinta. Minulle tämä on sellainen tummasävyinen tanniininen punaviini, josta pidän. Ehdottomasti voi ostaa toisenkin kerran. Se, että sieltä erottaisi makean punaisen paprikan (sweet red pepper), kuten takaetiketti mainostaa vaatii sitten jo enemmän harjoittelua...

Pisteskaalaa on vaikea näin ensimmäiselle arviolle antaa, mutta sanoisin että 3 ellei 4 pistettä viidestä.

Kuva on otettu melko yksinkertaisella järjestelyllä: valkoinen kartonki taustalla, pöytälamppu (energialamppu) oikealta ja kamerassa salama tähdättynä taaksepäin eli valo hajoaa takaa seinästä kohteeseen. Itse asiassa aika onnistunut, mutta etiketti on vinossa - tai ei etiketti vaan pullo olisi pitänyt suoristaa.

Kasvisgrillausta

Edellisestä postauksesta onkin taas kulunut tovi, mutta nyt iski taas jonkinlainen inspiraatio. Olemme kahdestaan Santerin kanssa kotona ja kahtena viimeisenä päivänä olemme tuhonneet Labbyn luomulihalaatikossa tullutta sisäfilettä grillaamalla. Hyväähän se on, mutta kahtena päivänä peräkkäin hiukan liikaa ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei lihaa tarvitsisi syödä niin usein. Eilen kävimme kaupassa ostamassa grillattavia vihanneksia lihan seuraksi ja tänään totesimme, että voidaan ihan hyvin grillata pelkästään kasviksia. Eilen kävimme kaupassa läheisessä K-kaupassa, jossa luomua on todella huonosti -sen takia en siellä yleensä käykään. Luomu pakottaa suosimaan hypermarketteja, joiden valikoimat ovat paremmat. Luomuvihanneksia ei siis ollut sipulia lukuunottamatta. Vihanneksia katsellessa huomasi kuinka perusteellisesti espanjalaiset ovat pilanneet vihannestuotantonsa maineen. Aikaisemmin Hollanti vihannesten alkuperämaana toi mieleen huonon laadun ja alhaisen hinnan. Nyt - ainakin minusta tuntui siltä - Hollanti alkuperänä nostetaan esim paprikassa esille näkyvästi ikäänkuin korostaen, että tämä ei ole espanjalaista. Espanjalaiseen vihannestuotantoon liittyy kaikki mahdollinen paha alkaen kemikaalien kanssa läträämisestä, ympäristön tuhoamisella sekä kemikaaleilla että valtavien alueiden muovittamisella ja laittoman vierastyövoiman törkeällä hyväksikäytöllä. Tähän verrattuna hollantilainen kasvihuonetuotanto on melko terveellä pohjalla ja perustuu - niinkuin Suomessakin - ainakin tuhoeläinten torjunnan osalta biologiseen torjuntaan. Niinpä tällä kertaa grillattiin pääasiassa tavanomaisia hollantilaisia vihanneksia: paprikaa, suippopaprikaa, munakoisoa. Herkkusienet olivat kotimaisia ja parsakaali luomua. Soya Oy:n tofu on kotimaista ja luomua, joskin soija tietysti ei. Herkkusienien jalan jättämään aukkoon laitettiin luomubrie-juustoa. Vihannesten päälle lorotettiin erilaisia kaapista löytyviä luomunesteitä: soijakastiketta, balsamiviinietikkaa, camelinaöljyä, turkkilaista granaattiomenasiirappia ja mausteiksi oreganoa ja basilikaa. 

Luen parhaillaan mielenkiintoista ruokakirjaa: "Oikean ruoan puolesta", kirjoittaja Michael Pollan (In defense of food: an eater's manifesto). Ehdottomasti suositeltava. Ensimmäisen osan anti tiivistettynä: älä syö teollista länsimaista ruokaa, sillä kaikki muut alkuperäiset ruokavaliot eri puolilta maailmaa ovat terveellisiä paitsi länsimainen ruokavalio. Tämä ateria voisi saada Pollanin hyväksynnän: ei mitään prosessoitua, ei mitään vakoista hiilihydraattia (pasta on tietysti kokojyvää). 

Eilinen spagettikin (oikeasti fetuccini) grillattiin.

Syotävää tuli kahdelle hengelle liikaakin. Lautaselle lisättiin vielä Turkista tuotuja luomuoliiveja ja luomujuustoa (Beyaz Peynir eli turkkilainen versio fetasta) ja päälle ripaus tanskalaista merisuolaa ja Country Farmisin malesialaista Tom Yam kastiketta. 

Hyvää oli! 

Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

1. Pastanjauhantaa http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

2. Kinuskikissa http://www.kinuskikissa.fi/

3. Kemikaalicocktail http://www.kemikaalicocktail.blogspot.com/

4. Voisilmäpeliä http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/

5. Hellapoliisi http://www.hellapoliisi.fi/

6. Kurpitsamoska http://kurpitsamoska.livejournal.com/

7. Chocochili http://www.chocochili.net/

8. Jensenin kiusaus http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx

9. Aamiainen ruohikolla http://ruohikolla.blogspot.com/

10. Liemessä http://liemessa.blogspot.com/

Lähde: Oy Cision Finland Ab

Kanttarelli pasta

Sienet, lähinnä kanttarelli, paistetaan sipulin kanssa, lisätään fetajuustoa - vai onko se nykyään jotakin salaattijuustoa - ja kasvisruokakermaa. Keitetään makaroni, laitetaan se suureen kulhoon (muista lorauttaa Virgino öljyä kun olet kaatanut veden pois) ja sienikastike päälle. Voilá!

Sieniä kannattaa hakea metsästä - niistä saa hyvää ruokaa, johon (melkein) ei liity ekologisia, eikä ainakaan eettisiä ongelmia. Tietysti jos ne hakee autolla kovin kaukaa, alkaa ekologian kanssa olla niin ja näin. Mutta sieniä löytää jopa Espoon keskuspuistosta - siis kävelymatkan päästä täältä!

Luomupizzaa

Olimme tänään kuvaamassa Espoon keskuspuistossa Santerin kanssa. Metsästä löytyi tietysti myös suppiksia, joten päätimme tehdä sienipizzan. Loppujen lopuksi pizzaan tuli paksuhko kerros kaikkea muutakin. Pizzapohjaksi leivoin leipätaikinan hiivaleipäjauholla, eli jauhojen lisäksi hiivaa, kuumaa vettä 0,4 ltr ja jonkin oliivipurkin öljyt ja suolaa. Muotoilin taikinan uunipellille ja laitoin ensin n 50 asteiseen uuniin nousemaan. Kun pohja oli jonkin verran noussut, nostin lämpötilan vielä 100 asteeseen ennen kuin otin sen ulos. Alimmaiseksi levitin tomaattitiivisteen (Bio Idea), sitten Santerin putsaamat suppikset, joiden kanssa paistettiin sipulia ja valkosipulia. Pala paistia viipaloitiin suikaleiksi ja paistettiin. Kefalotiri luomufetajuustoa paloiteltuna, kivettömiä mustia oliiveja, päälle viipaloitua luomutomaattia ja paprikaa ja päällimmäiseksi raastettua emmental-juustoa. Mausteiksi hiukan mustapippuria, oreganoa, basilikaa ja salviaa. Uuniin noin 20 min 225 asteessa. Hyvää tuli.