tiistai 24. helmikuuta 2009
Lohimedaljonki
Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Saksalaista Bratwurstia
Tämä ateria ei tosin ole itse tehty, mutta kun sattui olemaan kamera mukana... Nürnbergin Lorenz Kircheä vastapäätä on perinteinen 400 vuotta vanha Weisser Löwe ravintola, jossa tarjotaan perinteistä frankkilaista ruokaa. Eksyimme samaan ravintolaan kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla söimme arvovaltaisessa seurassa pitkän kaavan mukaan, toisella kerralla tyydyin tusinaan makkaraa (Nürnburger Rostbratwurst mit
Sauerkraut). Molemmilla kerroilla ruoka oli erittäin hyvää - suosittelen! Ja ruoka oli BioFachin kunniaksi ainakin ensimmäisellä kerralla luomua - tuskin kuitenkaan muina ajankohtina.
Sauerkraut). Molemmilla kerroilla ruoka oli erittäin hyvää - suosittelen! Ja ruoka oli BioFachin kunniaksi ainakin ensimmäisellä kerralla luomua - tuskin kuitenkaan muina ajankohtina.
tiistai 10. helmikuuta 2009
Paistettua silakkaa
Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista - hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.
Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.
Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.
Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.
Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.
500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.
Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.
Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.
Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.
Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.
500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Tofua ja Haloumia pastan kanssa
Tuossa välissä oli matkaa ja flunssakuumetta, mutta viimeksi syntyi myös pari risottoa, joita en jaksanut raportoida. Ensin ihan peruskasvisrisotto, jonka kanssa oli uunilohta ja sitten tofu-haloumi-risotto. Ihan onnistunut. Tässä on samaiset tofu ja haloumi kasvisten kanssa ja tarjoiltuna pastan kanssa. Eli nuo kasvikset paistoin kevyesti. munakoison taas itketin, kuivasin ja paistoin ja tofun paistoin lisäten loppuvaiheessa tamaria. Ei mitään sen ihmeempää ruoanlaiton tai kuvaamisenkaan osalta. Kuvausjärjestely suunnilleen sama kuin viimeksi: orjasalama oikella puolella pöydällä, pääsalama kameran päällä.
.jpg)
.jpg)
lauantai 24. tammikuuta 2009
Kotimaista ahventa
Kalasta puheen ollen, lohta on helppo laittaa, mutta muuten kalaruoat tuppaavat aiheuttamaan hankaluuksia. Niin nytkin. Cittarissa oli komean näköisiä puhdistettuja kotimaisia ahvenia, joten päätin että onhan niitä nyt kokeiltava. Sitä paitsi kotimainen ahven ei ole viljelty eikä uhanalainen, joten sen syöminen on kestävällä pohjalla, vaikkei sillä mitään MSC sertifikaattia olisikaan. Meitä oli vain kolme kotona, joten kolme ahventa olisi sopiva - painoakin yhteensä yli 600 g.
Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet - merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta - ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin - juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.
Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net'istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti - josta toinen postaus - joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa - ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla - siis pöydällä - ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.
Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin "nopea risotto" 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa - sekin hiukan paistettuna.
Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus - kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.
Kaunis pää ??
Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä - taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.
Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet - merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta - ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin - juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.
Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net'istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti - josta toinen postaus - joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa - ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla - siis pöydällä - ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.
Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin "nopea risotto" 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa - sekin hiukan paistettuna.
Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus - kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.
Kaunis pää ??
Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä - taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.
tiistai 20. tammikuuta 2009
Makaronia ja nakkeja
Nyt mennään melkein pikaruoan puolelle. Kuvausasetuksetkin ovat edelleen samat kuin eilen, eli ei mitään parannusta siinäkään. Olen huutanut yhtä Canonin 420EX salamaa huuto.net'issä - katsotaan saanko sen tällä viikolla, niin pääsen hiukan kehittämään sitä puolta.
Luomupastaa (tricolore), Pajuniemen luomunakkeja ja haudutettua luomuparsakaalia.
Vihannesten haudutuksessa täytyy muistaa - kuten olen oppinut - ettei hauduta liian pitkään. Vihannekset eivät saa olla liian pehmeitä, joten 5 minuuttia riittää kattilan reiällisessä yläosassa (onko sillä nimikin?)
Pastan keittoon ei liity mitään kovin ihmeellistä. Jätän sen mielellään hiukan al denten puolelle - ei ainakaan saa mennä liian pehmeäksi (sekään). Kun vesi on kaadettu pois lorautan hiukan Virgino rypsiöljyä ja sekoitan.
Pajuniemen luomunakit ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko hyvin kaupoissa saatavilla. Otan niitä yleensä paketin jääkaappiin, niin saa jotain ruokaa laitettua tällaisena laiskempanakin päivänä.
Eli nakit pannulle ja paistumaan. Yksinkertaista ja nopeaa.
Luomupastaa (tricolore), Pajuniemen luomunakkeja ja haudutettua luomuparsakaalia.
Vihannesten haudutuksessa täytyy muistaa - kuten olen oppinut - ettei hauduta liian pitkään. Vihannekset eivät saa olla liian pehmeitä, joten 5 minuuttia riittää kattilan reiällisessä yläosassa (onko sillä nimikin?)
Pastan keittoon ei liity mitään kovin ihmeellistä. Jätän sen mielellään hiukan al denten puolelle - ei ainakaan saa mennä liian pehmeäksi (sekään). Kun vesi on kaadettu pois lorautan hiukan Virgino rypsiöljyä ja sekoitan.
Pajuniemen luomunakit ovat ainakin pääkaupunkiseudulla melko hyvin kaupoissa saatavilla. Otan niitä yleensä paketin jääkaappiin, niin saa jotain ruokaa laitettua tällaisena laiskempanakin päivänä.
Eli nakit pannulle ja paistumaan. Yksinkertaista ja nopeaa.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Nopea risotto
Kuvauskin tuli tehtyä hiukan nopeasti, eli kamera käsivaralla ja salama siirtojohdon päässä toisessa kädessä. Suurimmassa osassa kuvista hajottaja salaman edessä. Ei oikein toimi. Kuvaan aukon esivalinnalla, jolloin kamera jatkaa valotusta vielä salaman jälkeenkin, jos aukkoa on pienennetty yhtään enempää. Eli kuvaan tulee epätarkka varjo. P-aentoa en tullut kokeilleeksi, koska kuitenkin haluan pienentää aukkoa, jotta syvyystarkkuuttakin saadaan. Kuvauksellisesti ei siis oikein hyvä. Jalustaa olisi pitänyt käyttää.
Ruuanlaiton osalta ensin laitoin eiliset lihapullat ja riisit pieneen korealaiseen saviastiaamme ja uuniin. Isossa hotpotissa keitin riisin (mausteiden paisto, riisin paisto, sitten vesi). Pilkoin ja paistoin rypsiöljyssä lievästi kaksi sipulia ja heitin riisin päälle. Pilkoin ja paistoin herkkusienet ja heitin pataan riisin päälle. Padassa siis muuten kansi päällä ja vettä lisättävä tarpeen mukaan vedenkeittimestä.
Kesäkurpitsan leikkasin pitkiksi siivuiksi ja itketin suolalla. Kuivaamisen jälkeen pienemmiksi paloiksi, paistoin ja heitin riisin päälle. Tällä välin riisi oli kypsynyt (parboiled rice - 10 min), joten lopuksi sekoitin kaikki sekaisin => risotto.
Koska lihapullia ei ollut tarpeeksi, paistoin vielä Haloumia melko paksuina viipaleina. Ne tarjoiltiin erikseen.
Eli tällä kertaa hiukan nopeampi ruoka, mutta hyvin maistu.
Ruuanlaiton osalta ensin laitoin eiliset lihapullat ja riisit pieneen korealaiseen saviastiaamme ja uuniin. Isossa hotpotissa keitin riisin (mausteiden paisto, riisin paisto, sitten vesi). Pilkoin ja paistoin rypsiöljyssä lievästi kaksi sipulia ja heitin riisin päälle. Pilkoin ja paistoin herkkusienet ja heitin pataan riisin päälle. Padassa siis muuten kansi päällä ja vettä lisättävä tarpeen mukaan vedenkeittimestä.
Kesäkurpitsan leikkasin pitkiksi siivuiksi ja itketin suolalla. Kuivaamisen jälkeen pienemmiksi paloiksi, paistoin ja heitin riisin päälle. Tällä välin riisi oli kypsynyt (parboiled rice - 10 min), joten lopuksi sekoitin kaikki sekaisin => risotto.
Koska lihapullia ei ollut tarpeeksi, paistoin vielä Haloumia melko paksuina viipaleina. Ne tarjoiltiin erikseen.
Eli tällä kertaa hiukan nopeampi ruoka, mutta hyvin maistu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
