Sienikastike ja linssejä

Tämä ruokablogi on tullut laiminlyötyä kevään jälkeen - on tainnut olla muutakin kuvattavaa. Mutta eilisen sieniretken kunniaksi on ainakin yksi postaus tehtävä. Jostakin syystä nyt on tullut jo pariin otteeseen vastaan mustatorvisieniä, ensin Nuuksiossa ja eilen Karjalohjalla. Lisäksi jonkin verran herkku- ja punikkitatteja.



Eilen laitettiin jo äitini luona perinteinen sienikastike, eli paistettiin voissa ja lisättiin kermaa, maustettiin sinapilla ja valkosipulilla. Tänään hiukan kevyemmin, eli paistoin sienistä veden pois, lisäsin Kolatun fetajuustopurkin öljyt pannulle kun vedet olivat suurelta osin haihtuneet, pari sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Kerman sijaan käytinkin luomusoijakastiketta (Clearspring: Shoyu Soya Sauce), jolloin suolaa ei tarvinnut lisätä erikseen. Loraus lienee ollut sopiva, sillä sienet maistuivat erinomaisilta.



Linssikastikeohje tuli keväällä Göteborgissa Nordic Organic Conferencessa hankitusta ruotsalaisesta "Manna - En medveten kokbok", johon reseptit on kirjoittanut Carola Magnusson. Hänellä oli erittäin piristävä puheenvuoro konferenssissa. Hyvin tiivistetysti sanottuna hänen uransa ruoan kanssa alkoi, kun hänet oli pyydetty tuuraamaan lastensa koulun keittiöön ja hän oivalsi, ettei lapsille enää tarjottu ruokaa vaan jotain laitosmössöä - ja hän rupesi laittamaan lapsille oikeaa ruokaa. Itse asiassa mieletön tarina, joka osittaa, että oikeaa ja hyvää ruokaa on mahdollista tehdä ja tarjota suurkeittiöissä jos halua on.

Joka tapauksessa linssiohje on ko kirjasta: "Svarta linser i kokossås". 2 dl linssejä keitetään 4 dl:ssa vettä, silputaan joukkoon parin sentin pätkä purjoa ja hiukan tuoretta inkivääriä ja teelusikallinen merisuolaa. Keitetään 15-20 min kunnes linssit ovat melkein kypsiä. Kookoskastikkeeseen tarvitaan 5 dl kookosmaitoa (jatkoin hiukan maidolla, koska TerraSanan purkissa oli vain 4 dl), sitruunaruohon tilalle (sitä ei sattunut olemaan, laitoin Labbyn juustokuminamaustetta) ja chilin unohdin. Tähänkin laitetaan hiukan tuoretta inkivääriä, paprikajauhetta ja merisuolaa. Sekoitetaan ja lisätään linssien sekaan ja keitetään vielä hiukan, että linssit kypsyvät.

Lisäksi keitin maustetun riisin.



Kuvauspuoli tuli hiukan hutiloitua käsivaralta - siksi pieni syvyystarkkuus.



Muita kuvia voi katsoa blogistani (linkki sivupalkissa) ja uudessa kuvagalleriassani smugmugissa.

Turkkilaista munakasta

Taas vaihteeksi ollaan Turkish Cookery kirjan äärellä ja vuorossa on munaka jugurtin kanssa eli Yogurtlu Yumurta.

Koska on melkein pääsiäinen kananmunat tyhjennetään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla eli puhaltamalla. Munat ovat tietenkin luomua - niinkuin noin 8% Suomessa syötävistä kananmunista. Siis euroissa laskettuna, mikä tarkoittaa, että kappaleissa laskettuna osuus on paljon pienempi. Kananmunat osoittavat, että jokin osa kuluttajista on valmis maksamaan tuotannon eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä merkittävän lisähinnan. Mielikuva kanojen kärsimyksestä häkeissä ei innosta syömään.





Resepti on 6 kananmunaa, 60 grammaa voita, suolaa, pippuria, 2-3 valkosipulin kynttä, 250 g jugurttia ja puoli kahvilusikallista paprikajauhetta.



2 ruokalusikallista voita sulatetaan pannulla ja kaadetaan munat päälle paistumaan miedossa lämmössä muutaman minuutin. Samaan aikaan 1 ruokalusikallinen voita sulatetaan minikattilassa ja paprikajauhe lisätään siihen.




Kuten kuvasta näkyy, lisään myös murskatun valkosipulin voin ja paprikan joukkoon, mutta kuten ohjetta eteenpäin lukemalla huomaan, valkosipuli pitikin sekoittaa jugurttiin.




Jugurtti on ns turkkilaista jugurttia, kuvassa lusikoituna vihreään kulhoon.




Valkosipuli siis pitikin laittaa jugurtin joukkoon, joten kuorin pari isoa kynttä vielä ja murskaan ne jugurttiin ja sekoitan. Ateriaan kului siis 5 isohkoa kynttä, eli melko paljon. Suolaa ja pippuria en muistanut laittaa. Suolan otin pöytään, mutta en muistanut sitä laittaa sittenkään, joten ilmeisesti sitä ei kaivattu.




Paistetut munat nostettiin lasiastiaan, jugurtti levitettiin sen päälle ja maustettu voi lopuksi. Lisäksi paahdettiin Samsaran ruisvuokaviipaleita. Itse laitoin munakasta leivän päälle - sopii loistavasti yhteen. Kolmeen pekkaan munakas meni kuin kuumille kiville 12 v tytät mukaan luettuna. Jugurttikin lusikoitiin tarkkaan lopuksi suuhun - hyvää oli.

Luomua olivat siis kananmunat, valkosipuli ja paprikajauhe. Turkkilainen jugurtti oli tavanomaista.

Kuhaa

Tällä kertaa en päässyt kalatiskin ohi, mutta lohen jätin kuitenkin tiskiin. Kauppakärryyn siirtyi kaksi kertaa kalliimpaa kuhaa. Ongelmana onkin, että lohi on niin halpaa, että kaikki muu tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Joskus tulee ostettua silakkaa, mutta ei sitä kovin usein viitsi laittaa. Joskun on tullut ostettua haukea, mutta se on kyllä onnettoman mauton kala. Ahven on maultaan ok, mutta syötävän osuus kokonaisuudesta jää aika pieneksi. Jotenkin ahven kuuluu kesään, mutta ei keittiöön. Ulkomaankalat pitää varmaamkin jättää tiskiin - niillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä kestävän kalastuksen kanssa.



Siis kuhafilettä - ymmärtääkseni tämä on kotimaista kalaa, johon ei liity sen kummempia eettisiä tai muita ongelmia. Paitsi tyttären mielestä, joka uhkaa ryhtyä vegaaniksi... Kuhalle tavanomainen Dubain punainen kalamauste ja ruususuola.



Jälleen siitaketta - sitä sai tavanomaista halvemmalla Sellon Cittarista, joten pari rasiaa tarttui mukaan. Siitake meni riisin joukkoon.



Sen sijaan kuhan päälle laitoin kerroksen lievästi paistettua sipulia ja sitten lievästi paistettua herkkusientä ja kermaa. Tässä olisi hyvin voinut käyttää kasviskermaa, mutta jääkaapissa sattui olemaan oikeata luomukermaa. Kasviskermaa ei luomuna olekaan.



Vuoka kävi uunissa kypsymässä ...



ja riisiä...

Kasvisruokaa

Viimeaikaiset uutiset viittaavat sihen, että myös kasvatettu lohi edustaa ryöstökalastusta. Niitä siis ruokitaan pikkukalalla, jota imuroidaan maailman meriltä siinä määrin, että isot kalat, delfiinit ym nälkiintyvät ruoan puutteessa. Näyttää siltä, että kalatiskin ohi on käveltävä ainakin lohen osalta kunnes tähän on ehtinyt paneutua riittävästi. Onko Norjan lohen ja kotimaisen kirjolohen ruokinnassa tässä suhteessa eroa? Entä luomulohi - sitä ei tosin Suomessa kaupasta saa kuitenkaan. Mielikuvani kuitenkin on, ett' luomulohi syö luonnonkalaa - mikäs sen luomumpaa...



Joka tapauksessa tällä kertaa syödään kasvisruokaa ja se alkaa tofun paistamisella.



Samassa hotpotissa, jossa yleensä kypsyy riisi, keitetäänkin tällä kertaa pasta; Urtekramin luomu-trikolori.



Sitten paistuvat siitakkeet - nehän ovat luomua.



Ja sitten kesäkurpitsat: Nature and More - siis luomua.



Ja paistamisen jälkeen kaikki pastan joukkoon sekaisin. Taisi sinne jotakin mausteitakin mennä. Kalaa ja varsinkin lihaa tulee käytettyä turhankin usein - kyllä kasviksistakin ruokaa tulee!

Lohimedaljonki

Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.

Saksalaista Bratwurstia

Tämä ateria ei tosin ole itse tehty, mutta kun sattui olemaan kamera mukana... Nürnbergin Lorenz Kircheä vastapäätä on perinteinen 400 vuotta vanha Weisser Löwe ravintola, jossa tarjotaan perinteistä frankkilaista ruokaa. Eksyimme samaan ravintolaan kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla söimme arvovaltaisessa seurassa pitkän kaavan mukaan, toisella kerralla tyydyin tusinaan makkaraa (Nürnburger Rostbratwurst mit
Sauerkraut). Molemmilla kerroilla ruoka oli erittäin hyvää - suosittelen! Ja ruoka oli BioFachin kunniaksi ainakin ensimmäisellä kerralla luomua - tuskin kuitenkaan muina ajankohtina.

Paistettua silakkaa

Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista - hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.



Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.



Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.



Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.



Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.

500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.