Ruokaa ja viiniä

Ruokablogit ovat käsittämättömän suosittuja - tätäkin täysin passiivista blogia on käyty katsomassa lokakuun aikana 265 kertaa. Lisätään aiheeksi vielä viinit - ja erityisesti luomuviinit - niin saan hiukan uutta jutun juurta. Periaatteessa ostan kotiin vain luomuviinejä, mistä aikaisemmin seurasi, että Alkon valikoiman oppi aika hyvin tuntemaan ja osin kyllästymään. Nyt tuntuu, että valikoimaa tulee niin lujaa, ettei perässä tahdo pysyä - ja niin ollen ei muista mitä on kokeillut ja miltä se maistui. Täytyy siis tehdä muistiinpanoja, joten tehdään ne sitten tähän. Ja otetaan jokaisesta pullosta kuva, niin pysyy tämä valokuvausteemakin tässä mukana. Eli mennään samalla periaatteella kuin tuossa ruokapuolella: en ole mikään viinituntija vaikka osaankin viiniä purskutella suussani. Arviot voivat siis mennä pieleen jakuvastavat todennäköisesti vain omia mieltymyksiä, joita osaan kuvata skaalalla pidän - en pidä... Tai sitten täytyy yrittää kehittyä.

Ensimmäiseksi minulla on tässä avattuna agentiinalainen Trapiche punaviini, joka on Cabernet Sauvignon ja Syrah rypäleiden sekoitus. Takaetiketistä löytyy hyvä luonnehdinta. Minulle tämä on sellainen tummasävyinen tanniininen punaviini, josta pidän. Ehdottomasti voi ostaa toisenkin kerran. Se, että sieltä erottaisi makean punaisen paprikan (sweet red pepper), kuten takaetiketti mainostaa vaatii sitten jo enemmän harjoittelua...

Pisteskaalaa on vaikea näin ensimmäiselle arviolle antaa, mutta sanoisin että 3 ellei 4 pistettä viidestä.

Kuva on otettu melko yksinkertaisella järjestelyllä: valkoinen kartonki taustalla, pöytälamppu (energialamppu) oikealta ja kamerassa salama tähdättynä taaksepäin eli valo hajoaa takaa seinästä kohteeseen. Itse asiassa aika onnistunut, mutta etiketti on vinossa - tai ei etiketti vaan pullo olisi pitänyt suoristaa.

Kasvisgrillausta

Edellisestä postauksesta onkin taas kulunut tovi, mutta nyt iski taas jonkinlainen inspiraatio. Olemme kahdestaan Santerin kanssa kotona ja kahtena viimeisenä päivänä olemme tuhonneet Labbyn luomulihalaatikossa tullutta sisäfilettä grillaamalla. Hyväähän se on, mutta kahtena päivänä peräkkäin hiukan liikaa ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei lihaa tarvitsisi syödä niin usein. Eilen kävimme kaupassa ostamassa grillattavia vihanneksia lihan seuraksi ja tänään totesimme, että voidaan ihan hyvin grillata pelkästään kasviksia. Eilen kävimme kaupassa läheisessä K-kaupassa, jossa luomua on todella huonosti -sen takia en siellä yleensä käykään. Luomu pakottaa suosimaan hypermarketteja, joiden valikoimat ovat paremmat. Luomuvihanneksia ei siis ollut sipulia lukuunottamatta. Vihanneksia katsellessa huomasi kuinka perusteellisesti espanjalaiset ovat pilanneet vihannestuotantonsa maineen. Aikaisemmin Hollanti vihannesten alkuperämaana toi mieleen huonon laadun ja alhaisen hinnan. Nyt - ainakin minusta tuntui siltä - Hollanti alkuperänä nostetaan esim paprikassa esille näkyvästi ikäänkuin korostaen, että tämä ei ole espanjalaista. Espanjalaiseen vihannestuotantoon liittyy kaikki mahdollinen paha alkaen kemikaalien kanssa läträämisestä, ympäristön tuhoamisella sekä kemikaaleilla että valtavien alueiden muovittamisella ja laittoman vierastyövoiman törkeällä hyväksikäytöllä. Tähän verrattuna hollantilainen kasvihuonetuotanto on melko terveellä pohjalla ja perustuu - niinkuin Suomessakin - ainakin tuhoeläinten torjunnan osalta biologiseen torjuntaan. Niinpä tällä kertaa grillattiin pääasiassa tavanomaisia hollantilaisia vihanneksia: paprikaa, suippopaprikaa, munakoisoa. Herkkusienet olivat kotimaisia ja parsakaali luomua. Soya Oy:n tofu on kotimaista ja luomua, joskin soija tietysti ei. Herkkusienien jalan jättämään aukkoon laitettiin luomubrie-juustoa. Vihannesten päälle lorotettiin erilaisia kaapista löytyviä luomunesteitä: soijakastiketta, balsamiviinietikkaa, camelinaöljyä, turkkilaista granaattiomenasiirappia ja mausteiksi oreganoa ja basilikaa. 

Luen parhaillaan mielenkiintoista ruokakirjaa: "Oikean ruoan puolesta", kirjoittaja Michael Pollan (In defense of food: an eater's manifesto). Ehdottomasti suositeltava. Ensimmäisen osan anti tiivistettynä: älä syö teollista länsimaista ruokaa, sillä kaikki muut alkuperäiset ruokavaliot eri puolilta maailmaa ovat terveellisiä paitsi länsimainen ruokavalio. Tämä ateria voisi saada Pollanin hyväksynnän: ei mitään prosessoitua, ei mitään vakoista hiilihydraattia (pasta on tietysti kokojyvää). 

Eilinen spagettikin (oikeasti fetuccini) grillattiin.

Syotävää tuli kahdelle hengelle liikaakin. Lautaselle lisättiin vielä Turkista tuotuja luomuoliiveja ja luomujuustoa (Beyaz Peynir eli turkkilainen versio fetasta) ja päälle ripaus tanskalaista merisuolaa ja Country Farmisin malesialaista Tom Yam kastiketta. 

Hyvää oli! 

Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

Top ruoka- & juomablogit marraskuussa 2009 Suomessa

1. Pastanjauhantaa http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

2. Kinuskikissa http://www.kinuskikissa.fi/

3. Kemikaalicocktail http://www.kemikaalicocktail.blogspot.com/

4. Voisilmäpeliä http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/

5. Hellapoliisi http://www.hellapoliisi.fi/

6. Kurpitsamoska http://kurpitsamoska.livejournal.com/

7. Chocochili http://www.chocochili.net/

8. Jensenin kiusaus http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx

9. Aamiainen ruohikolla http://ruohikolla.blogspot.com/

10. Liemessä http://liemessa.blogspot.com/

Lähde: Oy Cision Finland Ab

Kanttarelli pasta

Sienet, lähinnä kanttarelli, paistetaan sipulin kanssa, lisätään fetajuustoa - vai onko se nykyään jotakin salaattijuustoa - ja kasvisruokakermaa. Keitetään makaroni, laitetaan se suureen kulhoon (muista lorauttaa Virgino öljyä kun olet kaatanut veden pois) ja sienikastike päälle. Voilá!

Sieniä kannattaa hakea metsästä - niistä saa hyvää ruokaa, johon (melkein) ei liity ekologisia, eikä ainakaan eettisiä ongelmia. Tietysti jos ne hakee autolla kovin kaukaa, alkaa ekologian kanssa olla niin ja näin. Mutta sieniä löytää jopa Espoon keskuspuistosta - siis kävelymatkan päästä täältä!

Luomupizzaa

Olimme tänään kuvaamassa Espoon keskuspuistossa Santerin kanssa. Metsästä löytyi tietysti myös suppiksia, joten päätimme tehdä sienipizzan. Loppujen lopuksi pizzaan tuli paksuhko kerros kaikkea muutakin. Pizzapohjaksi leivoin leipätaikinan hiivaleipäjauholla, eli jauhojen lisäksi hiivaa, kuumaa vettä 0,4 ltr ja jonkin oliivipurkin öljyt ja suolaa. Muotoilin taikinan uunipellille ja laitoin ensin n 50 asteiseen uuniin nousemaan. Kun pohja oli jonkin verran noussut, nostin lämpötilan vielä 100 asteeseen ennen kuin otin sen ulos. Alimmaiseksi levitin tomaattitiivisteen (Bio Idea), sitten Santerin putsaamat suppikset, joiden kanssa paistettiin sipulia ja valkosipulia. Pala paistia viipaloitiin suikaleiksi ja paistettiin. Kefalotiri luomufetajuustoa paloiteltuna, kivettömiä mustia oliiveja, päälle viipaloitua luomutomaattia ja paprikaa ja päällimmäiseksi raastettua emmental-juustoa. Mausteiksi hiukan mustapippuria, oreganoa, basilikaa ja salviaa. Uuniin noin 20 min 225 asteessa. Hyvää tuli.

Koivunkantosienikeitto

Kävimme tutkimassa Espoon keskuspuiston sienisatoa. Hyvinhän niitä lopulta löytyi: suppilonvahveroita, muutama kanttarelli ja pari punikkitattia, jotka paistoimme samana iltana pannulla. Kun nesteet oli kiehutettu pois lisäsin hiukan kasvisruokakermaa, suolaa ja mustapippuria ja pari valkosipulinkynttä. Sipulia ei talossa ollut, muuten olisin lisännyt sitäkin. Pöytään katettiin leipää ja sienet syötiin leivän päällä. Lisäksi kerättiin ryöpättäviä sieniä, joista suurin osa karvalaukkuja, mutta lisäksi mustarouskua ja jotakin muutakin. Ne ryöppäsin ja laitoin odottamaan jääkaappiin. Kantosieniä en yleensä poimi, kun en ole niistä ihan varma, mutta nyt koivun kannoissa ja jopa pikkukoivujen rungoissa kasvoi kantosientä, joka vaikutti niin todennäköisesti koivunkantosieneltä, että päätimme poimia ne. Kotona tutkittiin porukalla sienikirjaa ja kollektiivisesti päädyimme olettamaan, ettei niihin kuole vaikka tuntui ettei 100% varmuutta sienikirjoja tavaamalla pysty saamaan.

Tänään katsoin sitten "Parhaat Ruokasienet" kirjasta sopivan keiton reseptiä eli Koivunkantosienikeitto. Tietysti sovellettuna eli ilman sipulia, kun ei sitä edelleenkään ollut, ja huomattavasti suuremmalla sienimäärällä. Kirveliäkään ei löytynyt. Sovellus oli siis tällainen:



1 litra koivukantosienen lakkeja, joka keitetään omassa liemessään. Tosiasiassa sienet olivat niin kuivia, että piti lisätä hiukan vettä, jotteivat sienet tarttuisi kattilan pohjaan. Voin sijasta lurautin 5 ruokalusikallista Virgino öljyä.

Pari porkkanaa ja muutama maa-artisokka (respetissä oli selleri) raastettuna. Pari ruokalusikallista hiivaleipäjauhoja sekoitetaan joukkoon. Ja ruususuolaa.



Litraan kuumaa vettä sekoitettuna 1/2 dl kasvisliemijauhetta à la Sysmän Luomuherkut sekoitetaan joukkoon ja annetaan kiehua n 15 min.



Lopulta joukkoon 1 desilitraan ruokakermaa sekoitettuna kananmunankeltuainen. Tähän olin myös sekoittanut myös takapihalta hakemani ruohosipulin silputtuna ja jotain muuta - taisi olla timjamia. Sanomattakin on selvää, että kaikki raaka-aineet olivat luomua, paitsi tietysti sienet, jotka olivat metsästä (ei sertifioitu).



Tarjoillaan ruisleivän kera. Tulos oli aika mielyttävän makuinen, joskin perheen nuorimmainen suhtautui siihen hiukan epäilyksellä. Ainakaan toistaiseksi - 6 tuntia myöhemmin - kellään ei ole myrkytysoireita.

Kuvat on otettu jalustalla ilman salamaa.

Sienikastike ja linssejä

Tämä ruokablogi on tullut laiminlyötyä kevään jälkeen - on tainnut olla muutakin kuvattavaa. Mutta eilisen sieniretken kunniaksi on ainakin yksi postaus tehtävä. Jostakin syystä nyt on tullut jo pariin otteeseen vastaan mustatorvisieniä, ensin Nuuksiossa ja eilen Karjalohjalla. Lisäksi jonkin verran herkku- ja punikkitatteja.



Eilen laitettiin jo äitini luona perinteinen sienikastike, eli paistettiin voissa ja lisättiin kermaa, maustettiin sinapilla ja valkosipulilla. Tänään hiukan kevyemmin, eli paistoin sienistä veden pois, lisäsin Kolatun fetajuustopurkin öljyt pannulle kun vedet olivat suurelta osin haihtuneet, pari sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Kerman sijaan käytinkin luomusoijakastiketta (Clearspring: Shoyu Soya Sauce), jolloin suolaa ei tarvinnut lisätä erikseen. Loraus lienee ollut sopiva, sillä sienet maistuivat erinomaisilta.



Linssikastikeohje tuli keväällä Göteborgissa Nordic Organic Conferencessa hankitusta ruotsalaisesta "Manna - En medveten kokbok", johon reseptit on kirjoittanut Carola Magnusson. Hänellä oli erittäin piristävä puheenvuoro konferenssissa. Hyvin tiivistetysti sanottuna hänen uransa ruoan kanssa alkoi, kun hänet oli pyydetty tuuraamaan lastensa koulun keittiöön ja hän oivalsi, ettei lapsille enää tarjottu ruokaa vaan jotain laitosmössöä - ja hän rupesi laittamaan lapsille oikeaa ruokaa. Itse asiassa mieletön tarina, joka osittaa, että oikeaa ja hyvää ruokaa on mahdollista tehdä ja tarjota suurkeittiöissä jos halua on.

Joka tapauksessa linssiohje on ko kirjasta: "Svarta linser i kokossås". 2 dl linssejä keitetään 4 dl:ssa vettä, silputaan joukkoon parin sentin pätkä purjoa ja hiukan tuoretta inkivääriä ja teelusikallinen merisuolaa. Keitetään 15-20 min kunnes linssit ovat melkein kypsiä. Kookoskastikkeeseen tarvitaan 5 dl kookosmaitoa (jatkoin hiukan maidolla, koska TerraSanan purkissa oli vain 4 dl), sitruunaruohon tilalle (sitä ei sattunut olemaan, laitoin Labbyn juustokuminamaustetta) ja chilin unohdin. Tähänkin laitetaan hiukan tuoretta inkivääriä, paprikajauhetta ja merisuolaa. Sekoitetaan ja lisätään linssien sekaan ja keitetään vielä hiukan, että linssit kypsyvät.

Lisäksi keitin maustetun riisin.



Kuvauspuoli tuli hiukan hutiloitua käsivaralta - siksi pieni syvyystarkkuus.



Muita kuvia voi katsoa blogistani (linkki sivupalkissa) ja uudessa kuvagalleriassani smugmugissa.