Kuhaa

Tällä kertaa en päässyt kalatiskin ohi, mutta lohen jätin kuitenkin tiskiin. Kauppakärryyn siirtyi kaksi kertaa kalliimpaa kuhaa. Ongelmana onkin, että lohi on niin halpaa, että kaikki muu tuntuu kohtuuttoman kalliilta. Joskus tulee ostettua silakkaa, mutta ei sitä kovin usein viitsi laittaa. Joskun on tullut ostettua haukea, mutta se on kyllä onnettoman mauton kala. Ahven on maultaan ok, mutta syötävän osuus kokonaisuudesta jää aika pieneksi. Jotenkin ahven kuuluu kesään, mutta ei keittiöön. Ulkomaankalat pitää varmaamkin jättää tiskiin - niillä ei varmaankaan ole mitään tekemistä kestävän kalastuksen kanssa.



Siis kuhafilettä - ymmärtääkseni tämä on kotimaista kalaa, johon ei liity sen kummempia eettisiä tai muita ongelmia. Paitsi tyttären mielestä, joka uhkaa ryhtyä vegaaniksi... Kuhalle tavanomainen Dubain punainen kalamauste ja ruususuola.



Jälleen siitaketta - sitä sai tavanomaista halvemmalla Sellon Cittarista, joten pari rasiaa tarttui mukaan. Siitake meni riisin joukkoon.



Sen sijaan kuhan päälle laitoin kerroksen lievästi paistettua sipulia ja sitten lievästi paistettua herkkusientä ja kermaa. Tässä olisi hyvin voinut käyttää kasviskermaa, mutta jääkaapissa sattui olemaan oikeata luomukermaa. Kasviskermaa ei luomuna olekaan.



Vuoka kävi uunissa kypsymässä ...



ja riisiä...

Kasvisruokaa

Viimeaikaiset uutiset viittaavat sihen, että myös kasvatettu lohi edustaa ryöstökalastusta. Niitä siis ruokitaan pikkukalalla, jota imuroidaan maailman meriltä siinä määrin, että isot kalat, delfiinit ym nälkiintyvät ruoan puutteessa. Näyttää siltä, että kalatiskin ohi on käveltävä ainakin lohen osalta kunnes tähän on ehtinyt paneutua riittävästi. Onko Norjan lohen ja kotimaisen kirjolohen ruokinnassa tässä suhteessa eroa? Entä luomulohi - sitä ei tosin Suomessa kaupasta saa kuitenkaan. Mielikuvani kuitenkin on, ett' luomulohi syö luonnonkalaa - mikäs sen luomumpaa...



Joka tapauksessa tällä kertaa syödään kasvisruokaa ja se alkaa tofun paistamisella.



Samassa hotpotissa, jossa yleensä kypsyy riisi, keitetäänkin tällä kertaa pasta; Urtekramin luomu-trikolori.



Sitten paistuvat siitakkeet - nehän ovat luomua.



Ja sitten kesäkurpitsat: Nature and More - siis luomua.



Ja paistamisen jälkeen kaikki pastan joukkoon sekaisin. Taisi sinne jotakin mausteitakin mennä. Kalaa ja varsinkin lihaa tulee käytettyä turhankin usein - kyllä kasviksistakin ruokaa tulee!

Lohimedaljonki

Pitemmittä puheitta: lohimedaljonki risoton kanssa. Mausteiden paistamisesta innostuneena laitoin tavanomaiset kalamausteet pannulle paistumaan ennen kalaa, mutta ei se tainnut toimia. Ainakin ne antavat enemmän makua, kun ne ripottelee suoraan kalalle.

Saksalaista Bratwurstia

Tämä ateria ei tosin ole itse tehty, mutta kun sattui olemaan kamera mukana... Nürnbergin Lorenz Kircheä vastapäätä on perinteinen 400 vuotta vanha Weisser Löwe ravintola, jossa tarjotaan perinteistä frankkilaista ruokaa. Eksyimme samaan ravintolaan kahteen kertaan: ensimmäisellä kerralla söimme arvovaltaisessa seurassa pitkän kaavan mukaan, toisella kerralla tyydyin tusinaan makkaraa (Nürnburger Rostbratwurst mit
Sauerkraut). Molemmilla kerroilla ruoka oli erittäin hyvää - suosittelen! Ja ruoka oli BioFachin kunniaksi ainakin ensimmäisellä kerralla luomua - tuskin kuitenkaan muina ajankohtina.

Paistettua silakkaa

Tänään Cittarin kalatiskissä oli fileoitua silakkaa, joten otin sitä 500g ainaisen lohen välttämiseksi. Taas kalaa, jonka ekotaseeseen ei tada liittyä mitään negatiivista - hyvä vaan että sitä revitään Itämerestä ylös niin poistuu ravinteita samalla. Palvelutiskillä tytön nimi olikin Minkkinen, josta tuli mieleen, että suurin osa silakasta taitaa mennä minkinrehuksi. En kuitenkaan ääneen sanonut mitään.



Kotona rupesin ensin hakemaan jonkinlaisen silakkalaatikon tai uusisilakan ohjetta paistamisen välttämiseksi, mutta koska kello oli jo yli kahdeksan ei aikataulullisesti paistamiselle löytynyt vaihtoehtoa. Otin kaksi syvähköä lautasta vierekkäin. Toiselle rikoin kaksi luomukananmunaa ja toiselle tein vapaamuotoisen seoksen luomukauraleseestä, punaisesta kalamausteesta, Tillintallin kalamausteesta, mustasta pippurista ja merisuolasta.



Silakat tietysti uitin ensin kananmunassa, sitten pyörittelin jauhoseoksessa ja lopulta paistoin öljyssä. Paistetut kalat ladoin lievällä lämmöllä olevaan hotpottiin odottamaan. Lopulta paistoin pari isoa viipaloitua herkkusientä.



Vaimo oli sillä aikaa laittanut uuniin pellillisen halkaistuja perunoita. Uuni taisi olla hiukan liian kuuma.



Lopulta kaiken päälle sopi jugurttikastike, jonka reseptiä en rupea tässä kertomaan, koska en sitä tiedä. Sekin oli vaimon tekemä jo edelisenä päivänä.

500 g oli neljään pekkaan hiukan liikaa, joten ateriasta jäi vielä leivän päälle laitettavaa.

Tofua ja Haloumia pastan kanssa

Tuossa välissä oli matkaa ja flunssakuumetta, mutta viimeksi syntyi myös pari risottoa, joita en jaksanut raportoida. Ensin ihan peruskasvisrisotto, jonka kanssa oli uunilohta ja sitten tofu-haloumi-risotto. Ihan onnistunut. Tässä on samaiset tofu ja haloumi kasvisten kanssa ja tarjoiltuna pastan kanssa. Eli nuo kasvikset paistoin kevyesti. munakoison taas itketin, kuivasin ja paistoin ja tofun paistoin lisäten loppuvaiheessa tamaria. Ei mitään sen ihmeempää ruoanlaiton tai kuvaamisenkaan osalta. Kuvausjärjestely suunnilleen sama kuin viimeksi: orjasalama oikella puolella pöydällä, pääsalama kameran päällä.

Kotimaista ahventa

Kalasta puheen ollen, lohta on helppo laittaa, mutta muuten kalaruoat tuppaavat aiheuttamaan hankaluuksia. Niin nytkin. Cittarissa oli komean näköisiä puhdistettuja kotimaisia ahvenia, joten päätin että onhan niitä nyt kokeiltava. Sitä paitsi kotimainen ahven ei ole viljelty eikä uhanalainen, joten sen syöminen on kestävällä pohjalla, vaikkei sillä mitään MSC sertifikaattia olisikaan. Meitä oli vain kolme kotona, joten kolme ahventa olisi sopiva - painoakin yhteensä yli 600 g.

Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet - merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta - ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin - juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.

Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net'istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti - josta toinen postaus - joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa - ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla - siis pöydällä - ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.



Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin "nopea risotto" 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa - sekin hiukan paistettuna.



Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus - kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.



Kaunis pää ??





Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä - taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.