Kotimaista ahventa

Kalasta puheen ollen, lohta on helppo laittaa, mutta muuten kalaruoat tuppaavat aiheuttamaan hankaluuksia. Niin nytkin. Cittarissa oli komean näköisiä puhdistettuja kotimaisia ahvenia, joten päätin että onhan niitä nyt kokeiltava. Sitä paitsi kotimainen ahven ei ole viljelty eikä uhanalainen, joten sen syöminen on kestävällä pohjalla, vaikkei sillä mitään MSC sertifikaattia olisikaan. Meitä oli vain kolme kotona, joten kolme ahventa olisi sopiva - painoakin yhteensä yli 600 g.

Koska ne olivat niin komean näköisiä, päätin, että laitan ne kokonaisina. Mielikuva oli jokin välimerellisessä keittiössä laitettu kokonainen kala, pannulla tai uunissa paistettu. Päätin, että uuni on turvallisempi, kalan paistamisesta voi tulla melkoinen sotku, jos se onnistuu tarttumaan pohjaan. Selaisin muutamasta kirjasta reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että laitan kalan sisään mausteet - merisuolaa ja taas sitä dubailaista/intialaista kalamaustetta - ja kuten jossakin reseptissä ehdotettiin - juustoa. Vuokaan laitoin hiukan rasvaa, jottei kala tartu pohjaan. Uuni 225 asteeseen ja kalat uuniin. Kerran valelin kalat kuumalla vedellä.

Kuvaamisesta sen verran, että nyt tuli investoitua siihen uuteen salamaan. Salaman huutaaminen huuto.net'istä ei onnistunut eli tarjolla olleen 420EX:n hinta alkoi karata käsistä, eikä se sitä paitsi salamana ole aivan sitä mitä olin etsimässä. Meillä oli tänään työn puolesta pieni tuotekuvausprojekti - josta toinen postaus - joten tuntui perustellulta käyttää salamaan hiukan rahaa - ehkä se tulee vielä maksetuksi. Päädyin siis 580EX II:een, koska vain se on mahdollista kytkeä ostamaani radiolähettimeen eli siinä on myös johtoliitäntä. Ko liitäntää en kuitenkaan onnistunut tekemään eli johto oli ilmeisesti väärä, joten harjoittelin salaman käyttöä orjana vanhan 580 EX:n kanssa. Nämä kalakuvat on otettu niin, että orjasalama on matalalla - siis pöydällä - ja isäntä on kameran päällä, mutta suunnattuna kattoon. Ruoanlaiton ja kuvaamisen yhdistämisessä on se vaikeus, ettei hirveästi ehdi kuvaamiseen keskittyä, koska ruokaakin on laitettava. Orjasalaman pidin pöydän tasolla sillä ajatuksella, että matalalta tuleva valo korostaisi hyvin kalan pintaa. Ehkä niin onkin. mutta vertailevaa kuvaa eri järjestelyllä ei tullut otettua, joten vaikea sanoa.



Lisukkeeksi tyypillinen risotto kutakuinkin samalla tavalla kuin "nopea risotto" 19.1., mutta nyt joukkoon meni myös porkkanaa - sekin hiukan paistettuna.



Juuston laittaminen kalaan ei ehkä ollut hyvä ajatus - kuten kuvasta näkyy se on vain sulanut ja levinnyt pannulle.



Kaunis pää ??





Joka tapauksessa kala oli kypsä ja ihan hyvää, mutta hiukan kehittämisen varaa tässä kalan laittamisessa on. Tytär 12v rupesi taas puhumaan kasvissyöjäksi ryhtymisestä - taitaa olla merkki siitä, ettei ruoka oikein maistunut. Tietysti myös siitä, että tällaisen lohta pienemmän kalan lihojen ronkkiminen pään, nahan, ruotojen ja selkärangan joukosta ei tunnu mielyttävän. Yllättävän huono siinä on tuo saantoprosentti.