tiistai 2. joulukuuta 2008

Tofu risotto

Ensimmäinen bloggaus. Ruoka oli hyvää, mutta valokuvaus ei. Homma tuli aloitettua vähemmän vakavasti ja ensimmäiset kuvat otin käsivaralla ilman salamaa, jolloin kuvat olivat tietysti epätarkkoja. Sitten otin kameran omalla salamalla, mutta eihän siitäkään kunnollista tule. Sitten kunnollinen salama (Speedlite 580) kiinni kameraan ja salaman suunta kattoon. Sitten oli asetukset hakusessa, mutta pienellä hakemisella - ilman että ruoka paloi pohjaan - keksin miten salaman tehoa ETTL asennossa säädetään. Eli valotus -1:een, niin ei mene valkoiset alueet puhki. Tosin valotusaika jäi liian suureksi, kun yritin saada syvyysterävyyttä, mistä johtuen pieniä varjoja kuvissa.

Kokkaamisen filosofia: En juurikaan jaksa lukea reseptejä, koska silloin kuitenkin joutuu toteamaan, ettei tarvittavia raaka-aineita ole kaapissa ja hommasta ei tule mitään. Joitakin ideoita voi yrittää poimia sieltä täältä, mutta lähtökohta on yleensä niissä raaka-aineissa, mitä käsillä on. Eli raaka-aineita pöydälle ja siitä se lähtee.  Kuvassa on sellaistakin, mitä ei sitten tullutkaan käyettyä. 

Mitään reseptejä ei tässä ole myöskään tarkoitus antaa. Joka tapauksessa vakavissaan kokkaavat ovat varmaan koko 
meikäläisen hommasta kauhuissaan. Toisaalta luulisi, että suomalaisissa kodeissa tehdään monenlaista... Ehkä tämä motivoi kehittymään sekä kokkaamisessa että valokuvaamisessa - se tässä kaiketi on mahdollinen motiivi. Olenkin kotiväelle vihjaissut, etä kannattaisi synnyttää sellainen illuusio, että olen hyväkin gourmet-kokki, niin se voi alkaa toteuttamaan itseään. Saapas näkee.... Toinen kokkaamisen lähtökohta on se, että käytetään oikeita raaka-aineita - ei siis valmisruokia (eihän se olisikaan kokkaamista). Ja kolmas, että raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan (ei tosin aina) ovat luomua. 

Risoton tekeminen lähtee minulla siitä, että kaadetaan kannelliselle paistinpannulle luomurypsiöljyä (Virgino). Syyllistyn yleensä melko runsaaseen öljyn käyttöön, mutta kun käyttää terveellisiä kasvisöljyjä siitä ei pitäisi olla haittaa - päinvastoin. Sitten tuupataan pannulle mausteet - tässä tapauksessa "Seasoned Pioneers" sarjaan kuuluvaa "Organic Kashmir Masalaa" ja melko runsaasti Labbyn Mausteyrttiseosta. Ensinmainitun valmistajan mausteita ostin useita erilaisia Bristolissa luomumarkkinoilta, jälkimmäinen on toki kotimainen. Lisäksi pari valkosipulin kynttä viipaloituina. Kun mausteita on hieman lämmitellyt öljyssä voi lisätä riisin. Käytän tummajyväistä esikypsytettyä (parboiled) riisiä, joka on ostettu suoraan hollantilaiselta tukkurilta. Samalla olen laittanut vettä kiehumaan vedenkeittimeen ja kun riisiä ja mausteita on paistettu tarpeeksi, lisään vedenkeittimestä kiehuvaa vettä (vedenkeitin on muuten kaikkein ekologisin tapa keittää vettä). Taktiikka on se, että vettä lisätään vähän kerrassaan kunnes riisi on kypsää. Vaihtoehtona olisi tietysti mitata suoraan oikea määtä riisiä ja vettä. Joka tapauksessa kansi päälle. 

Samalla muita risoton aineksia paistetaan valurautapannulla. Ensimmäisenä ohuiksi viipaleiksi pilkotut luomu-maa-artisokat ja porkkanat. Ehkä vielä herkullisemmat maa-artisokat saa, jos ne ensin keittää ja sitten viipaloi ja paistaa, mutta siihen olin nyt liian laiska - sitäpaitsi lisään ne kohta risoton sekaan ja siellähän kiehuvat. Hiukan Oatly ruokakermanvastiketta (apua- tämä ei ole luomua) sekaan, ei kuitenkaan niin paljon että juureksissa olisi nestettä kun ne kaataa riisin sekaan. Sitten paistetaan maustamaton tofu (Soya Oy). Tofu on aina ollut minulle ongelma - miten siitä tehdään hyvää?



Nyt pilkoin sen melko pieneksi ja paistoin öljyssä (edelleen Virgino). Kun tofu oli ruskistunut kaadoin sekaan vielä soijakastiketta tyyppiä tamari, mutta tämä pullo on tuotu Koreasta ja tietysti luomua.


Kun soijakastike on imeytynyt tofuun (siis soija soijaan) kaadetaan sekin riisin sekaan. Riisin kypsymisaika on n 10 min, mutta kun sitä tässä vaiheessa ehtii maistamaan, se on edelleen hiukan raakaa eli aikaa ei ole mennyt kovin paljoa. Hiukan lisää vettä sekaan, kansi kiinni ja porukka ehtii kattaa pöydän ennen kuin se on valmista. Ja lapset tykkäsivät - kaikki meni ennenkuin vaimo ehti kotiin. No, täytyy joka tapauksessa tehdä toinenkin kerta, että saadaan parempia kuvia.

2 kommenttia:

sini kirjoitti...

hiiihiiii! :D :D tästä vasta tuleekin sitten jotain! Alkaa selvitä kohta mistä meikäläisen ruoanlaittotaito on peritty... ;)

ps. pitäkäähän porukat sitä illuusiota yllä!

ee kirjoitti...

mitä - oletko sinäkin hyvä tekemää ruokaa?! tänään en kokannut, mutta katsotaan mitä huomenna tapahtuu.