perjantai 5. joulukuuta 2008

Toinen risotto

Melko mielikuvituksetonta tietysti, mutta toinenkin ruokalaji on risotto. Kun perheen varsinainen kasvissyöjä ei ollut kotona, niin tällä kertaa jauhelihan kanssa. Lähtöasetelma oli hyvin samankaltainen kuin viimeksi, mutta yritin saada siitä parempia kuvia. Keittiössä keskeinen kuvaamisen ongelma on valaistus, jonka olen ratkaissut käyttämällä salamaa. Siinä on hiukan harjoittelemista, sillä yleensä vältän sen käyttöä. Tällä kertaa salama on kameran päällä, mikä on tietysti väärin. Se on suunnattu jonnekin ylöspäin, jolloin ei aiheudu niin jyrkkiä varjoja, mutta tehoa menetetään. Kun kuitenkin pitäisi myös saada syvyysterävyyttä, eli pidän aukkona f11, niin valotusaika on salamasta huolimatta pitkä ja tällä kertaa käytin jalustaa. Se olikin suurin edistysaskel viime kertaan verrattuna, jolloin kuvasin vielä käsivaralta. Liike-epäterävyyttä ei nyt ole, mutta ei ole syvyysrterävyyttäkään tarpeeksi. Salaman käyttöön pitää vielä perehtyä - löysin siihen tarkoituskseen hyvän nettisaitin: Strobist. En ole vielä syventynyt siihen kunnolla, mutta lähtökohtana taitaa olla usean salaman käyttö orjasalamina radiolähetinjärjestelmän avulla.



Ensimmäisessä kuvassa piti taas olla resepti, mutta unohtuihan siitä useampikin asia. (Olisikohan polarisaatiosuodin estänyt tuon jauhelihapakkauksen heijastuksen?). Syntiä tehdään taas, eli kesäkurpitsa ja harkkusienet eivät ole luomua. Kuvasta puuttuu sipuli. Lisäksi ainakin sipuli puuttuu kuvasta.



Samat mausteet kuin viimeksi ja valkosipuli viipaloituna ensin pannulle



ja sitten riisi.





Kaupasta löytyi luomuruusukaaleja, joten tässä muutama menossa puolikkaina kesäkurpitsan seuraksi.



Maa-artisokan käsittely sama kuin viimeksi.



Lisäksi paistetaan sipuli


ja herkkusienet


ja jauheliha. Tämä on Lihakonttorin luomunaudan jauhelihaa, jota olime ostaneet Ison Omenan Citymarketista. Juuri eilen saimme pitkästä aikaa Labbyn kartanon lähetyksen. 30 kg luomupihvilihaa (Hereford karjaa), josta puolet jauhelihaa ja toinen puoli paistilajitelma ja ulko- tai sisäfile. Kokolihat jääkaappiin "riippumaan" ja jauhelihat pakkaseen.



Tässä yhteydessä pitäisi pitää naudanlihan puolustuspuhe. Itse en lähes koskaan syö sikaa - johtuneeko siitä, etä asuimme lapsena ollessani Turkissa, jossa sitä ei syöty, tai sitten siitä, että siankyljys oli 70-luvulla kotona se yleisin kotiruoka ainakin sen jälkeen kun äiti lähti. Vielä vähemmän syön kanaa. Lihantuotanto ei pääsääntöisesti ole kovinkaan eettistä toimintaa (eikä broilerituotanto varsinkaan), joten on suosittava sellaista lihantuotantoa, jossa eläimet sentään pääsevät ulos laitumelle toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistä: siis pihvinautaa ja lammasta. Luomuna tietysti kaikki nautaeläimet ja sikakin pääsevät ulos. Luomukanaa Suomessa ei tuoteta (siis lihaksi - munituskanojen liha menee lopulta minkeille). Mutta se, mikä minua kismittää nykyisessä ilmastokeskustelussa, on että nauta olisi muka kotieläimistä pahin kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Ottamatta tässä kantaa sen tarkemmin metaanipäästöihin ym, oleellista on se, että lihantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat aina suuremmat kuin kasvintuotannon. Siis kaikki kasvissyöjiksi vaan! Mutta naudan ja muiden märehtijöiden lihan tuotannon  puolustus on se, että ne jalostavat sellaista karkearehua, jotta ihminen ei pysty syömään. Siis apilaa, joka typensitojakasvina on keskeinen ja välttämätön elementti kestävässä maataloustuotannossa - siis luomussa - ainakin näillä leveysasteilla. Sensijaan sika ja kana syövät ihmiselle kelpaavaa ruokaa ja siksi niiden suorittama "jalostus" on turhaa. Siis luomunautaa voi syödä kohtuudella. Nimittäin kestävän maatalousjärjestelmän kannalta katsottuna naudanlihaa ei varmasti tarvitse tuottaa niin paljon kuin länsimaissa nykyään lihaa syödään. Ja tarvitaanhan maitoakin.



Lähikuva valmiista sekoituksesta - ei tietysti kovin esteettistä...



Ja valmista tuli. Tällä kertaa ruokapöytäkeskustelu oli hiukan kriittisempää - varmaan siksi koska vaimokin oli pöydässä. Gourmet-kokki illuusiota ei siis päässyt syntymään. Keskustelua käytiin ruoan rasvaisuudesta (liikaa Virginoa lurahtanut joka välissä) ja kun kuvaamisesta tuli puhe - myös sen epäesteettisyydestä. Ehkä tässä vielä joskus kypsyy siihenkin ajatukseen, että ruokaa pitää koristella... Ainakin syntyisi kauniinpia valokuvia, vaikka ei se makuun vaikuttaisikaan. Mielenkiintoista nähdä miltä tämän blogin kuvat näyttävät vuoden kuluttua.

Ei kommentteja: